se pyörii
kohti huomista
ajelehtii
kohti mustaa
niin
väärin
on
nyt
niin
pelkään
mitä
se huomenna on
se kaikki
mistä löydän itseni
mistä maailmasta
mistä löydän lapseni
mistä helvetistä
se sanaton tunne
se kasvoton paha
se tuntematon viha
se pohjaton pelko
joka pelkoa ruokkii
se viha joka pelosta nauttii
sota joka vihaa juo
verta
kuolema
sodan lapsi
sodan kasvot
lapsella niin monet kasvot
rukoilen
huudan itken katson
ja silti
näen sen kaiken katsomatta
tunnen näkemättä
haistan sen
se asuu minussa
syö minut
onko palasistani tarpeeksi
vai syökö nälkä kaiken
nakertaa
viimeiseen
rohkeuteen
muutos palaa sisässäni
se tahtoo ulos
uskallanko
osaanko
uskallanko osata
tahdonko uskaltaa
tahto vie
mutta mitä jos kivi onkin
musta