IRC-Galleria

Joskus koulussa sanataiteiltiin:

Kaaos

Mitä se on?
Ei universaalia totuutta, ei alkua, ei loppua.
Ajatukset ilman paikkaa, tyhjiössä.
Ei järjestystä, selitystä maailmalle, kaiken alkuperälle.
Ihminen ei ymmärrä, ei tahdo, ei pysty ymmärtämään.
Etsii totuutta, ei löydä, katsoo itseään, muttei näe.
Sulkee silmänsä, tahtoo pois. Pois mistä? Pois minne?
Kysymykset täyttävät pään, pois ei pääse.
Ihminen – sidottu maailmaan, aisteihin,
kosketeltaviin asioihin ja sanoihin, sidottu itseensä.
Rakastunut maailmaan, väreihin, runoihin ja satuihin,
taivaaseen ja aurinkoon, kaikkeen mikä on kaunista.
Ei näe kulissien taakse, ei pääse muurin yli.
Muurin takana on kaikki ja tyhjyys, ehkä selitys.
Ihminen – sidottu aikaan ja paikaan, esineisiin ja asioihin,
sidottu loputtomuuteen muttei sitä ymmärrä.