IRC-Galleria

mun savonlinna-ajat alkaa olla ohi, enää huominen ja tiistaiaamuna lähden enkä tule aivan pian takaisin, tahtoisin sanoa etten koskaan. näinä viimeisinä viikkoina olen yrittänyt ottaa viimeiset mahdolliset ilot irti tästä mestasta, viettänyt aikaa tänne jäävien ihmisten kanssa, kävellyt teillä, joilla en ole aikaisemmin liikkunut, ja niillä, joilta on rakkaita muistoja, hukkunut metsän pimeyteen kun pitäisi olla bailaamassa, pyörinyt lapsuusaikojen rakkaimmassa karusellissa aamuyöllä, opetellut juomaan kohtuudella ja olemaan juomatta, vaikka ehkä tekisi mieli, muuttanut äitini sohvalle ja nauttinut vielä kun voin siitä, ettei ole tarvinnut pestä pyykkiä tai tehdä ruokaa itse. olen tyhjentänyt asunnon, johon melkein tarkalleen vuosi sitten rakastuin ensisilmäyksellä ja kotiuduin nopeasti, viettäyt siellä mukavat läksiäiset rakkaiden ihmisten ympäröimänä, kiertänyt vielä muutamat baaritkin, ja todennut taas kerran kuinka vähän niistä pidän. nyt kun lähtö on oikeasti lähellä, kaikki tuleva on alkanut tuntua realistisemmalta ja odotan uutta elämääni koko ajan intensiivisemmin.

niin, ja perjantaiyönä näin taivaan kauniimpana kuin koskaan ennen, ja jos vain tähdet loistaisivat aina samalla tavalla kuin silloin venelaiturilla istuessa, kun koko elämä tuntui olevan siinä hetkessä, en koskaan tarvitsisi mitään sen enempää.