IRC-Galleria

pitkät viikonloput pistää järkevämmänki ihmisen elämänrytmin sekasin, mut thank god, selvisin elossa ja huomenna on taas uusi viikko! en kyllä ymmärrä miten vielä pari vuotta sitten itsenäisyyspäivän pitkä viikonloppu oli viiden päivän mittainen ryyppäysmaraton sisältäen kaljankiskontaa aamusta iltaan, ja sen jälkeen olin ihan kykenevä menemään kouluun, mitä nyt vähän liskodiskoisissa fiiliksissä. tällä kertaa en edes aloittanut putkea keskiviikkona, kuten monet muut toverini, ihan hyvästä syystä tosin. torstaiaamuna nimittäin seikkailin arabianrantaan, ja kuinkas sattuikaan, päädyin allekirjoittamaan työsopimusta, jippikayjei! mulla on nyt kuukausi aikaa korjata unirytmi, et oon sit tammikuun alusta kykenevä raahautumaan sinne arabianrantaan joka aamu. muiltakin osin olin torstaina iloinen: tehtiin ellan kaa sankollinen sangriaa, päätettiin varata ens juhannukseks matka damiin (ehkä parhaita ideoita ikinä!) ja käytiin korjaamolla tsekkailemassa pariisin kevättä. miinuspuoli oli kyllä se, et keikan jälkeen himaan mennessä mut pyydettiin naapuritaloon juhlimaan ysikasien kanssa, mut kun kerroin mun iän, en ollutkaan enää tervetullut :c mikä tätä nykynuorisoa vaivaa, ei vaan minun nuoruudessa ketään syrjitty iän takia?

perjantai olikin sitten sen verran voimiavievä ilta, et eilen ei darra ottanut helpottaakseen ees viiniä juomalla, kuuma 80-luku ei tullukaan foxilta jostai syystä (lauantaiperinne meni pilalle!) eikä loppujen lopuks saatu aikaseks liikkuu mun kämpiltä mihinkään. eli verrattuna parin vuoden takaisiin tsembalointeihin tosi rauhallinen itsenäisyyspäivän loma, mut en haluis ees kuvitella millasessa seitsemännessä helvetissä olisin tällä hetkellä, jos olisin just lopettelemassa viiden päivän ryyppyputkea, ja huomenna pitäis mennä kouluun. ehkä on vaan sitten hyväksyttävä, että oon tullu vanhaks, et oon liian vanha kotibileisiin eikä kroppa kestä enää samanlaista menoa ku alaikäsenä. ehkä olis aika lopettaa randomsekoilut ja ryhtyä aikuiseks. nyt eka kuitenki poltan röökin ja kuuntelen repomiehen lauluja.

galtsusta on näköjään tullu mun sunnuntaiblogi. ulkona on myrsky, kylmä, metroki oli kolaroinu tänää puun kanssa ja tulin vasta äsken takas kämpille, ja nyt popittelen lily allenii ja syön nugetteja. viikonloppu oli taas rankka, jouduin aamulla suunnistamaan itteni himaan jostain yllättävästä paikasta eikä ollu kivaa. eilen olin mm. kännissä ja pikkujouluissa. ehdottomasti ikävintä koko viikonlopussa oli se, ettei mun uus jäätelökone toiminu ihan niinku sen ois pitäny ja kummallakin yrityksellä sain aikaseks vaan pirtelöö, eli tylsää, vaikka oliki hyvää pirtelöö.

en vielä oo suostunu hyväksyy sitä faktaa et on joulukuu, senkin tosiasian kohtaaminen saa jäädä huomiselle. ajan kuluminen yleisestiki on melko random käsite, vastahan vaihtu marraskuuks, eli mihin on taas kuukausi menny?

huomenna haluun nukkuu liian pitkään ja pistää taas elämän järjestykseen niinku mulla maanantaisin on tapana. nyt luen itseni uneen ja ootan parempaa huomista.

maailma olis niin paljon parempi paikka jos kaikki sunnuntait vois skipata. ihan sama onko darra vai ei, sunnuntaisin on vaan mahdotonta saada mitään aikaiseksi. tai vähintäänkin tahtoisin henkilökohtaisen sunnuntai-tukihenkilön, joka heti herätessä olis tsemppaamassa, vakuuttelis et tästä voi vielä tulla hyvä päivä, kävis läpi kaikki viikonlopun tapahtumat, lohduttais kun alkaa ahdistaa ja tuntuu et maailma kaatuu päälle, kävis mun puolesta kaupassa ja auttais valmistautumaan uuteen viikkoon.

vaikka ei oo ees rankka viikonloppu takana, tän päivän suurin saavutus on ollu siwassa käyminen. nyt keitän mustikkamuffinssi-teetä ja makaan sängyllä vielä vähän lisää.

darrattoman viikonlopun kunniaksi olen suunnitellut noin 666 asiaa, jotka aion tehdä huomenna, kun kerrankin puoli viikkoa ei kulu viikonlopun riennoista toipumiseen. muun muassa kirjastokortin aion hommata ja vihdoin käydä ostamassa kahvimaitoa. tänään en kuitenkaan vielä tahdo tarkistaa tilin saldoa, siivota kämppää, tai yhtään mitään mahdollisesti yleishyödyllistä.

eilisen ansiosta olen edelleen typerän onnellinen, fiilistelen olavin biisejä ja voisin vaikka yrittää muistella ja kasata jonkunlaista settilistaa itselleni johonkin ylös. keikkariehumisen ansiosta mustelmia löytyy mitä kummallisimmista paikoista (missä tilanteessa oon telonu mun solisluut?!) ja polveen sattuu aika saatanasti, mutta mitäpä sitä ei kestäisi eilisen onnellisuuden eteen. voisin suositella hyviä keikkoja lääkkeeksi kaikille masennuksesta kärsiville.

huuliharppukostajia on tänään ollu kaikkialla, ja nyt haluun kattoo jonkun tosi ahdistavan leffan, ettei elämä olis liian iloista sentään.

nukuin viime yönä yli 14 tuntia. heräsin siinä vaiheessa kun oli jo tullut pimeää, lähdin kamppiin kämpänremppaushommiin ja päädyinkin gintonicille. koska lähdin ajoissa kotiinpäin, päätin vielä vierailla hovissa kyselemässä muistikirjani perään, join tuopin, luin kirjaa ja pääsin vielä metrolla himaan. kerrankin ilta loppui ihmisten aikaan, viikonloppuisin illoilla on tapana venyä aamuun asti, mutta tänään onkin maanantai.

ehkä tarvitsisin jotain järkeä elämään, toisaalta hauskaa on näinkin, harmillista vain, että sisällä tupakointi on liian helppoa nyt kun sen kerta on aloittanut. ehkä siis vielä yksi rööki tässä musea kuunnellessa, sitten hukun hetken ajatuksiin ja huomenna herään ennen hämärää ja siivoan. ja tupakoin taas ulkona.

nyt ei oo kun ufokarkkeja. eikä mitään asiaa, mut silti kirjotan blogiin. punkku on hyvää ja tänään on kissapäivä. ihan hyvä päivä siis. säästän puol pulloo gato negroo viikonlopuks ja toivottavasti tulee hyvä viikonloppu. jos ulkona ei ois noin kylmä, menisin leikkipuistoon. nyt vois olla joku hyvä leffa, sit voisin nukkuu koko huomisen ja perjantaina ella tarjoo mulle tequilaa. sitä kannattaa odottaa innolla.

ps. se tunne kun tietää jonkun hyvän biisin joltai artistilta mut ei löydä sitä mistään argh.

viikonloppuna sen sijaan oli hauskaa suurissa määrin torstaista alkaen. tänne nurkkiin majoittui pari toveria savosta, mikä oli hyvin lystiä. tuparit perjantaina oli suhteellisen sivistyny tilaisuus, ku naapuritkaan ei valittanu eikä kämppä menny paskaan kuntoon. loppuillasta sitten oli sivistyneisyys kaukana eikä siitä sen enempää, on ainakin hupia kun voi nauraa itselleen.
lauantaina tanssin jalkani kipeiksi, rakastin elämää ja mikä parhainta, löysin aamuyöllä kotiinpaluun jälkeen kämpän lähel olevasta leikkipuistosta sellasen vaijeriliukusysteemin. ne on parasta maailmassa ja onhan se ihan jees käyttää tehokasta nukkumisaikaa laskemalla sellasella joskus aamuviiden aikoihin.
tänään oon ollu olosuhteisiin nähden liiankin tehokas ja tässä vaiheessa kun yksin yrittää täällä asettua aloilleen, ni olotila ei hölli yhtään. tietääkseni tää sänky ei ennen oo ollu näin epämukava, ja kieltämättä vähän pelottaa käydä nukkumaan.
onneks sentään perjantaina kadonnu avaamaton röökitoppa löyty siivotessa sängyn alta! voisin vaik tupakoida koko yön jos en muuta keksi.

oon koko ajan täs kämpässä asuessani valittanu ku kylppärin lattiakaivo ei toimi. se on aina suihkussakäydessä aiheuttanu eteiseen asti ulottuvan tulvan. tänää aattelin siivota siit ritilästä kaikki siihen kertyneet hiukset pois, ku ne näytti saastasilta ja mulle on tulos vieraita. menin sen jälkee suihkuun, ja KAPPAS: viemäri vetää täydellisesti!

arvatkaa vaan ehinkö just tänää ilmottaa huoltoyhtiöön tukkeutuneest viemärist..... nyt hävettää, pitää ehk tukkii se uudelleen ennenko ne huoltomiehet tulee käymään...

mun savonlinna-ajat alkaa olla ohi, enää huominen ja tiistaiaamuna lähden enkä tule aivan pian takaisin, tahtoisin sanoa etten koskaan. näinä viimeisinä viikkoina olen yrittänyt ottaa viimeiset mahdolliset ilot irti tästä mestasta, viettänyt aikaa tänne jäävien ihmisten kanssa, kävellyt teillä, joilla en ole aikaisemmin liikkunut, ja niillä, joilta on rakkaita muistoja, hukkunut metsän pimeyteen kun pitäisi olla bailaamassa, pyörinyt lapsuusaikojen rakkaimmassa karusellissa aamuyöllä, opetellut juomaan kohtuudella ja olemaan juomatta, vaikka ehkä tekisi mieli, muuttanut äitini sohvalle ja nauttinut vielä kun voin siitä, ettei ole tarvinnut pestä pyykkiä tai tehdä ruokaa itse. olen tyhjentänyt asunnon, johon melkein tarkalleen vuosi sitten rakastuin ensisilmäyksellä ja kotiuduin nopeasti, viettäyt siellä mukavat läksiäiset rakkaiden ihmisten ympäröimänä, kiertänyt vielä muutamat baaritkin, ja todennut taas kerran kuinka vähän niistä pidän. nyt kun lähtö on oikeasti lähellä, kaikki tuleva on alkanut tuntua realistisemmalta ja odotan uutta elämääni koko ajan intensiivisemmin.

niin, ja perjantaiyönä näin taivaan kauniimpana kuin koskaan ennen, ja jos vain tähdet loistaisivat aina samalla tavalla kuin silloin venelaiturilla istuessa, kun koko elämä tuntui olevan siinä hetkessä, en koskaan tarvitsisi mitään sen enempää.