IRC-Galleria

Kesä. Ajatus tänne kirjoittamisesta syntyi istuessani viimeisessä yöbussissa keskustasta kotiin. Kävin työpäivän jälkeen istumassa muutaman hetken iltaa ystävien kanssa. Hauskaa oli vaikka itse en mitään ottanutkaan. Tosin koska ottaisin?

Kuitenkin, siinä bussissa istuessani tuli mieleen viime kesä ja aiemmat kesät Helsingissä sekä Seinäjoella. Toukokuun lopussa olin noin viisi päivää Seinäjoella. Tarkoituksena oli rentoutua ja nauttia siitä, ettei varsinaisesti tarvitse tehdä yhtään mitään. Vaikkakin lakeuksilla ajeleminen ja auringonnousun ihastelu olivatkin taas mahtavuutta, jotain kuitenkin oli muuttunut. Olen nyt asunut kaksi ja puoli vuotta Helsingissä. Olen vieläkin iloinen ja ylpeä nuoruusikäni asuinpaikasta ja ympäristöstä. Tosiasiaa ei kuitenkaan voi välttää. Nykyinen kaveripiirini asuu ja opiskelee Helsingissä. Suurin osa Seinäjoella vietettyjen vuosien tutuista on muuttanut opiskelujen perässä muualle tai on muuten vaan erkaantunut sen verran, ettei varsinaista yhteistä puheenaihetta tahdo löytyä.

Tämä on nyt kolmas kesä Helsingissä. Ensimmäinen meni osaksi armeijassa ja töitä ei sen jälkeen löytynyt. Tosin en tainnut kovin aktiivisesti etsiäkään. Toiseen kesään etsittiin kesätöitä sitten jo keväällä. Eipä napannut. Puolivälissä kesäkuuta päädyin maustetehtaalle pakkaamaan mausteita. Palkka oli kohtuullinen ja töitä riitti elokuun loppuun. Siinä olivatkin sitten hyvät puolet. Vaikka työpaikka oli noin kymmenen minuutin pyöräilymatkan päässä, ei töistä tullessa meinannut jaksaa pyöräillä takaisin kotiin saati lähteä nauttimaan kesästä. Varsinaista vapaa-aikaa ei ollut. Viikonloppuisin tuli istuttua koneella tai muuten vaan nukuttua. Ensimmäinen loma oli Assembly, siihenkin tosin tuntien kerääminen oli tuskaa. Noh, palkka ja sillä hankitut tavarat tulivat tarpeeseen ja niistä oli pitkin talvea paljon iloa.

Tähän kesään valmistauduin pakoilemalla työnhakemista ja toukokuun puolessa välissä olinkin jo varma siitä, ettei töitä tänä kesänä tehtäisi. Toisin kuitenkin kävi, 26.6. putosi eteisen matolle palkkakuitti. 841 euroa luvattiin tulevan tilille maanantaina, tutkimusavustaja oli nimike ja työnantaja Helsingin yliopisto. Nyt on tehty töitä hieman yli kuukausi puolipäiväisesti, eli noin neljä tuntia päivässä ja 20 tuntia viikossa. Viime kesän suoraviivainen ja aivoja vaatimaton työ on vaihtunut lyhenteitä viliseväksi saatanalliseksi sopaksi. Kuulemma tätä kutsutaan nimellä Web Service.

Päivät on vietetty tiiviisti yliopiston rakennusten suojissa välillä juosten kesäkurssien laskareissa. Hajoilemisen estämiseksi projektiin liittyvää sanastoa on väännetty paremmin suuhun sopivaksi ja olemme myös kyselleet toisiltamme, josko joku osaisi kertoa hieman UDDIsta.

Kesää on vielä jäljellä, enkä nyt väsymykseltäni jaksa miettiä mitään muuta kirjoittamisen arvoista. Aiemmat kirjoitukseni ovat liittyneet jotenkin jonkin asian pohdintaan. Tämä kirjoitus päivittää vaan hieman tilannetietoja ja tuo esiin mietteitä siitä, miten muuttaminen ja uusien piirien löytäminen muuttaa omaa ajatusmaailmaa.

Kaikki ei silti ole muuttunut. CMX on edelleen erityisen hyvää musiikkia ja tuolla ulkona on oikeasti mukava kävellä, ainakin näin lämpiminä kesäöinä.