IRC-Galleria

http://purrh.fi/hiiri/

Suurin osa kuvistani Flickrissä (nickillä darkismus) on otettu dokumentointimielessä. On mukava kiertää erilaisia tapahtumia ja ottaa ihmisistä kuvia ajatellen jonkun saavan juuri siitä kuvasta itselleen uuden profiilikuvan tai jonkin tietyn kuvan tekevän ihmisen onnelliseksi.

Itsekriittittisyyden nuoralla on kuitenkin vittumaista tanssia. Jossain kuvissa ihmisten ilmeet eivät ole parhaita, mutta kun tilanteesta ei ole muutakaan kuvaa, niin miettii laittaako tuon kuvan sitten verkkoon vai jättääkö sen koneelle makaamaan. Ei se kaunein kuva netissä olisi, mutta joku ihminen saattaa kuitenkin kaivata itsestään juuri sitä kuvaa, jotain uutta laitettavaa nettiin.

Omasta mielestäni käytän nykyään aivan liikaa oletuskuvastanikin tuttua kalansilmää. Sillä saa mukavasti hyvän laajiksen puuttuessa tilat ja ihmiset dokumentoitua, mutta se myös vääristää ja tekee kuvista outoja. Rahanpuutteen, ihmissuhde- ja elämäsotkujen keskellä objektiivin myyminen ei toisi sen vertaa rahaa, että voisin upottaa lisää rahaa hankkiakseni jotain parempaa.

Mitä sitten tulee siihen, miksi dokumenttikuvaus on perseestä. Noh, ihmiset tykkäävät kommentoida kuviani irkissä ja Flickrissäkin. Kritiikki on tietysti hyvästä, mutta välillä tulee mietittyä halutaanko kommentoinnilla, että kuva poistettaisiin vai vaan kommentoidaan kommentoijan mielestä puutetta. Tietysti arvostan myös, jos joku kuvansa haluaa netistä pois, mutta sanoisipa sen joskus suoraan.

Huonot ilmeet voisi toki ottaa netistä pois, tai olla laittamatta niitä sinne ollenkaan, mutta tästä päästään jo aiemmin käsiteltyyn aiheeseen. Toisaalta on myös kuvaajia jotka työntävät nettiin kaikki ottamansa kuvat miettimättä ollenkaan tuliko sinne mukaan jotain sellaista, mistä ihmiset eivät tykkää.

Huolehdinko ja sensuroinko siis liikaa otoksiani, vai pitäisikö minun karsia kuvia ennen niiden nettiin siirtymistä?

http://www.flickr.com/photos/darkismus/

Kesä. Ajatus tänne kirjoittamisesta syntyi istuessani viimeisessä yöbussissa keskustasta kotiin. Kävin työpäivän jälkeen istumassa muutaman hetken iltaa ystävien kanssa. Hauskaa oli vaikka itse en mitään ottanutkaan. Tosin koska ottaisin?

Kuitenkin, siinä bussissa istuessani tuli mieleen viime kesä ja aiemmat kesät Helsingissä sekä Seinäjoella. Toukokuun lopussa olin noin viisi päivää Seinäjoella. Tarkoituksena oli rentoutua ja nauttia siitä, ettei varsinaisesti tarvitse tehdä yhtään mitään. Vaikkakin lakeuksilla ajeleminen ja auringonnousun ihastelu olivatkin taas mahtavuutta, jotain kuitenkin oli muuttunut. Olen nyt asunut kaksi ja puoli vuotta Helsingissä. Olen vieläkin iloinen ja ylpeä nuoruusikäni asuinpaikasta ja ympäristöstä. Tosiasiaa ei kuitenkaan voi välttää. Nykyinen kaveripiirini asuu ja opiskelee Helsingissä. Suurin osa Seinäjoella vietettyjen vuosien tutuista on muuttanut opiskelujen perässä muualle tai on muuten vaan erkaantunut sen verran, ettei varsinaista yhteistä puheenaihetta tahdo löytyä.

Tämä on nyt kolmas kesä Helsingissä. Ensimmäinen meni osaksi armeijassa ja töitä ei sen jälkeen löytynyt. Tosin en tainnut kovin aktiivisesti etsiäkään. Toiseen kesään etsittiin kesätöitä sitten jo keväällä. Eipä napannut. Puolivälissä kesäkuuta päädyin maustetehtaalle pakkaamaan mausteita. Palkka oli kohtuullinen ja töitä riitti elokuun loppuun. Siinä olivatkin sitten hyvät puolet. Vaikka työpaikka oli noin kymmenen minuutin pyöräilymatkan päässä, ei töistä tullessa meinannut jaksaa pyöräillä takaisin kotiin saati lähteä nauttimaan kesästä. Varsinaista vapaa-aikaa ei ollut. Viikonloppuisin tuli istuttua koneella tai muuten vaan nukuttua. Ensimmäinen loma oli Assembly, siihenkin tosin tuntien kerääminen oli tuskaa. Noh, palkka ja sillä hankitut tavarat tulivat tarpeeseen ja niistä oli pitkin talvea paljon iloa.

Tähän kesään valmistauduin pakoilemalla työnhakemista ja toukokuun puolessa välissä olinkin jo varma siitä, ettei töitä tänä kesänä tehtäisi. Toisin kuitenkin kävi, 26.6. putosi eteisen matolle palkkakuitti. 841 euroa luvattiin tulevan tilille maanantaina, tutkimusavustaja oli nimike ja työnantaja Helsingin yliopisto. Nyt on tehty töitä hieman yli kuukausi puolipäiväisesti, eli noin neljä tuntia päivässä ja 20 tuntia viikossa. Viime kesän suoraviivainen ja aivoja vaatimaton työ on vaihtunut lyhenteitä viliseväksi saatanalliseksi sopaksi. Kuulemma tätä kutsutaan nimellä Web Service.

Päivät on vietetty tiiviisti yliopiston rakennusten suojissa välillä juosten kesäkurssien laskareissa. Hajoilemisen estämiseksi projektiin liittyvää sanastoa on väännetty paremmin suuhun sopivaksi ja olemme myös kyselleet toisiltamme, josko joku osaisi kertoa hieman UDDIsta.

Kesää on vielä jäljellä, enkä nyt väsymykseltäni jaksa miettiä mitään muuta kirjoittamisen arvoista. Aiemmat kirjoitukseni ovat liittyneet jotenkin jonkin asian pohdintaan. Tämä kirjoitus päivittää vaan hieman tilannetietoja ja tuo esiin mietteitä siitä, miten muuttaminen ja uusien piirien löytäminen muuttaa omaa ajatusmaailmaa.

Kaikki ei silti ole muuttunut. CMX on edelleen erityisen hyvää musiikkia ja tuolla ulkona on oikeasti mukava kävellä, ainakin näin lämpiminä kesäöinä.

Itseä hieman häiritsee tämä nykyinen kuvapolitiikka useimmilla ihmisillä.

Liityin joskus muinoin 2003 vuonna galleriaan, ja olen siitä asti pitänyt itselläni aina näkyvillä ainakin yhden tunnistettavan kuvan.

Useimmiten tutustuttuaan ihmiseen irkissä on mukava myös vilkaista millainen persoona ko. tyyppi on IRC-Galleriassa: miltä hän näyttää, missä muualla hän irkkaa. Ärsyttävän monesti törmää kuviin, joista yksi on oletuskuvasäännösten mukainen niin, että kasvot näkyvät, mutta saatetaan silti katsoa muualle. Loput kuvat ovatkin "taiteellisia" värikikkailuillaan ja kuvakulmillaan niin, ettei niistä saa mitään selkoa, jos ei jo tunne ihmistä irl.

Onhan tietysti mukavaa, ettei jokainen kuva ole suoraan kamerasta galleriaan tungettu, mutta silti johonkin voi vetää rajan. Mieluummin pari tunnistettavaa kuvaa ja loput photoshopattuja kuin kaikki hieman vinksallaan niin, ettei mistään saa selvää miltä tyyppi oikeasti näyttää normaalitilanteessa.

Omalta osaltani galleria on yhteisöllistymistä ja tutustumisen syventämistä toisiin ihmisiin. On turha luoda itsestään Photoshopilla imagoa, jos ei ole valmis näyttämään naamaansa edes yhdessä kuvassa kunnolla. Deviantart voipi olla tällöin parempi vaihtoehto.

Väsyttäisi.

Löysin vihdoin pitkän etsinnän jälkeen Massive Attackin Collected -levyn. 14 pitkää kappaletta ajatuksia, hyvää mieltä, onnellisuuden tunnetta. Musiikki vie mukanaan. En tiedä miten elämässä oikeasti selviäisi eteenpäin kuuntelematta tunteita herättäviä sävelmiä.

Musiikkiakin on monenlaista, nopeasti mietittynä vain Massive Attackin tuotanto, Kingston Wall sekä CMX ovat kunnollista fiilistelymusaa. Jokaista on pakko kuunnella useita kertoja, ennen kuin niiden sisältö aukeaa kunnolla. Fiilistelymusaan sopii myös parhaimmaksi ajankohdaksi yö. Pystyy keskittymään vain musiikkiin, pimeys luo tarpeeksi hyvän tunnelman.

Miten sitten päädyin tänne kirjoittamaan?
Erään herran kirjoitus päiväkirjassaan pakotti etsimään tuon kokoelman piilostaan.

Massive Attack - Teardrop

Kirjoitanpa tänne nyt tp8 nickillä irkkaavan henkilön tulkitsemisoppaan. Tästä kun on kerran tullut palautetta.

Tavallisesti irkkaan hyväntuulisena, eikä tarkoitukseni ole kommentoida ketään vihamielisesti. Tässä muutama esimerkki joita ei tarvi ottaa ihan niin tosissaan...

Hei ootko outo? ;)
Hei ooX outoX?
heeeeeeeeei, ooooootkoooo ouuuutoooooo?

Jos taas haluan kritisoida jonkun käyttäytymistä, teen sen yleensä näin:

nick: voisitko rajoittaa tuota, kun ei oikein ketään taida kiinnostaa.

Kyllä, osoitan asian sille henkilölle, ja kyllä, kirjoitan silloin enemmän kirjakieltä.

Ihmiset pystyvät myös seuraamaan irkkaustani ja kehittymään minun lukemisessani. Itsekin pystyn tulkitsemaan, onko joku tosissaan asioissa, vai eikö ole, kunhan kyseistä henkilöä on seurannut hieman pidempään.

Lopuksi, minulta on turha odottaa ":DD:D:D:D:D::D:D:D:D:D:D::D:D:D:D" -rivejä, koska jos sellaisen näette, se on 1) hyvin harvinaista, 2) se on todella paljon ylivedetty.

Lopuksi, kritisoin yleisellä tasolla kyvyttömyyttä kirjoittaa yhdyssanoja oikein.

Tuossapa pieni pätkä, joka syntyi noin viidessä minuutissa.

Niin, rahaa kuluu ja matkustus maksaa. Kaukosuhteet ovat kalliita. Nytkin olen viime keskiviikosta asti oleillut maamme pääkaupungissa tyttöystäväni (http://irc.fi/shantar) luona.

Tavalliseen elämään Seinäjoella tottuneena yleisen liikenteen kahden euron helsingin sisäinen lippu tuntuu ryöstöltä siinä mielessä, että harvoin sitä enää keskustaan tullessa tarvii mihinkään käyttää. Ja kun on viimein aika lähteä keskustasta pois onkin jo usein ostettava uusi lippu. Niin kukapa sitä keskustaan alle puoleksi tunniksi tulisi oleilemaan.

Toinen asia liittyen yleiseen liikenteeseen on juuri noiden lippujen kesto. Usein tulee törmättyä kertalippuihin, jotka kestävät vain tunnin. Tänään kuitenkin oli yhtä juhlaa kuluttaa 2e lippuun jolla sai matkata myöhästelevissä kulkuneuvoissa jopa tunnin ja 20 minuuttia. Kuitenkin tulee kaivattua sarjalippuperiaatetta, jottei aina tarvisi ostaa uutta kertalippua.

Jottai tämä ei kuitenkaan menisi liian pitkäksi jatkanen tätä joskus muulloin. Toisaalta tulee myös mieleen kuka tätä oikeasti lukisi?!