Oon taas noussu keskellä yötä matkustaakseni junassa. Siihen on jo ehtiny tottua, mutta tänään se oli vastenmielistä, sillä juna oli ääriään myöten täysi. Lisäksi istuimeni selkänoja oli rikki, eikä sitä saanut pysymään pystyssä. Rasittavaa.
Nousin siis 6.15 osallistuakseni johonkin turhantärkeään kokoukseen kummussa. Nyt istun leiritoimistossa odottamassa sen alkamista. Siihen on enää - puolitoista tuntia! Kolminkertainen hurraa-huuto!
Tosiaan, otsikoksi kirjoitin mainion tanskalaisyhtyeen nimen. Illaksi palaan siis Helsinkiin ja mennään porukalla Tavastialle jammaileen Carparkin tahdissa. Sitten alkaakin hurja rutistus, jotta saan tekemättömät työt valmiiksi ennen Afrikkaan lähtöä. Pari viikkoo on vielä koneen nousuun, mutta töitökin on hurjasti. Vois vaikka alottaa heti.