IRC-Galleria

Se on tukeni ja turvani seuraavat 150 tuntia. Sen verran on aikaa koneen nousuun. Ja voimat ovat niin vähissä, että itkettää. Tekemistä on - niin - sanotaanko että riittävästi. Ei lopu kesken. Sitä vaan toivoo ja rukoilee, että jaksaisi sinne asti.

Tämän hetken mielentilaa ja väsymystä kuvaavat hyvin muun muassa Blue Foundationin ja Sigur Rósin musiikki. Silmäluomet painuvat väkisin kiinni, keskittyminen herpaantuu, lihaksia väsyttää, hengitys syvenee istualtaankin. Ja silti ei haluaisi nukahtaa, kun tietää miten ihanaa elämä on. Ei haluaisi hukata sitä 150 tuntia nukkumalla. Toisaalta on myös pakko pysyä hereillä, sillä työt ei tule tehdyksi muuta kuin tekemällä.

Sitten otsikkoon. Pitkään pidin ED-energiajuomaa lajinsa parhaana ehdottomasti parhaan litrahintansa puolesta. Battery puolestaan maistui aina parhaalta, mutta oli myös kallein. Red Bull ei ole koskaan erityisesti sytyttänyt minkään valtakunnan mielihaluja. Sitten löysin Olvin TEHO-juoman. Kilpailukykyinen litrahinta ja kaiken lisäksi mielyttävän pehmeä maku. Tätä juon tällä hetkellä mieluiten.

PS. Carpark North oli pettymys livenä.

Oon taas noussu keskellä yötä matkustaakseni junassa. Siihen on jo ehtiny tottua, mutta tänään se oli vastenmielistä, sillä juna oli ääriään myöten täysi. Lisäksi istuimeni selkänoja oli rikki, eikä sitä saanut pysymään pystyssä. Rasittavaa.

Nousin siis 6.15 osallistuakseni johonkin turhantärkeään kokoukseen kummussa. Nyt istun leiritoimistossa odottamassa sen alkamista. Siihen on enää - puolitoista tuntia! Kolminkertainen hurraa-huuto!

Tosiaan, otsikoksi kirjoitin mainion tanskalaisyhtyeen nimen. Illaksi palaan siis Helsinkiin ja mennään porukalla Tavastialle jammaileen Carparkin tahdissa. Sitten alkaakin hurja rutistus, jotta saan tekemättömät työt valmiiksi ennen Afrikkaan lähtöä. Pari viikkoo on vielä koneen nousuun, mutta töitökin on hurjasti. Vois vaikka alottaa heti.

Meitsi palauti just opinnäytetyön esitarkastukseen. Tilannehan on se, etten saanu sitä kasaan vuosi sitten, enkä oo sen koommin siihen kajonnu ennen kuin nyt lokakuussa. Ja kaiketi valmista tuli. Ehdotonta. Vaikkei kyllä pätkääkään innosta, mutta sillä saa ammatin kuitenkin. Ammatin, jota ei tuu koskaan harjoittaan. Loistavaa!

Marraskuu etenee lujaa vauhtia. Ulkona on pimeetä ja elämä on kiireistä - ei hyvä yhdistelmä. Sain tänään tehtyä viimeisen rästissä olleen tehtävän tulevaa Etelä-Afrikan lomaa varten: varasin auton Kapkaupunkiin uudeksivuodeksi. Toyota. En kehdannu ottaa vain vähän kalliimpaa mersua, kun se herättäis siellä kuitenkin närää ja ei-toivottua huomiota varkaiden silmissä.

Sanna lähti tänään Tukholmaan huomista Coldplayn keikkaa katsomaan. Ois ollu ehkä aika tosi hienoa jos olis voinu lähtee mukaan. Sekä että - bändin ja tytön takia. Mutta sen lisäks ettei mulla oo konserttilippua, mää lähden huomenna Enoon juttumatkalle. Matkustan (taas) junassa koko päivän ja illalla keksin kysymyksiä joillekin seurakuntanuorille ja otan kuvat. Sitten saankin onneks jäädä Joensuuhun hienoon neljän tähden huoneeseen yöksi, kunnes taas istun junassa tiistain. Käyhän se näinkin.

Marraskuu. Enää reilu 25 vuorokautta siihen kun kone nousee kohti Etelä-Afrikkaa. Niin, ja Erne sen mukana. Se on sellasta. Suurin osa matkavalmisteluista rupee oleen tehty, enää auto pitäis vuokrata uudeksvuodeks. Sen vietän Kapkaupungissa.

Tulin äsken kotiin, olin Hartwall-Areenalla kattomassa Jokerit - Tappara -peliä. Kotijoukkue johti jo 2-0, mutta Mansen ylpeys tuli takaa tasoihin ja ohi. Tuomaripelillä voidaan spekuloida jotain, ja olihan se heikkoa, mutta ei se sentään peliä ratkaissut. Oli ilo katsella liikkuvaa ja taistelevaa Tapparaa.

Mukana pelissä oli vanha ystävä Niina ja tämän meksikolainen poikaystävä Poncho. En ollut nähnyt Niinaa pitkään aikaan (puhutaan vuosista) ja oli tosi kiva vaihtaa kuulumisia. Poncho puolestaan oli elämänsä ensimmäisessä lätkämatsissa ja tuntui nauttivan kovasti. "Nyt minullakin on joukkue", hän kommentoi pelin jälkeen viitaten Tapparan iloiseen ja taistelevaan pelitapaan.

Noniin, sain tässä vihdoin uuden Mac Minin, ja naapurin Timo on ihan kateena ku se ei saanu firmaltaan iBookkia, vaikka piti. Se on sellasta. Tässä mää oon sit opetellu käyttään OS X:ää, ku duunimäkillä on joku ysisarjalainen käyttis. On tää vaan niin ihana tää mac. Kertakaikkiaan, paluuta puuceehen ei oo.

Eilen sain aikaseks kuitenkin käytyä myös ulkona. Vein tyttöystävän syömään: 74.80 euroa! Se on sellasta.

No jos tää nyt kävis sitten vaikka testiluontoisesta kirjoituksesta sitten. Sopiiks?