IRC-Galleria

eri puolilla maailmaa tuhannet naiset itkevät peiliensä edessä olemattomia läskejään,
laskevat kaloreita syödessään,
ravaavat vaakalla kerta toisensa perään.
kaikilla sama yhdistävä tekijä,halu laihtua,tunne siitä,että on lihava,että ei ole hyvä sellaisena kun on,että kaikki olisi paremmin,jos he laihtuisivat,kunnes ei ole enää,mistä laihduttaa..

ruoka ja syöminen voivat kehittyä riippuvuudeksi.ne eroaa muista riippuvuuksista siten,että riippuvuuden aiheuttajaa,eli ruokaa,ei voida ongelman korjaamiseksi poistaa.siksi se on niin pirullinen riippuvuus.

eikä kyse välttämättä ole kauneuden tavoittelusta,siitä,että miehet olisivat palvomassa jumalattarellista vartaloa,jonka omistaa.
omalla kohdallani se ainakin on kaikkea muuta.
itse haluan olla mahdollisimman ruma,liian laiha,koska uskon,että näin pidän miehet poissa kimpustani(siihen vaikuttaa huonot kokemukseni miehistä,ihan sijaisisästä,ellei jo lastenkotiajoista).
olen kuitenkin joutunut toteamaan,että ei mies välttämättä välitä,naiko se luukasaa vai ihrapalloa,silloin kun miestä panettaa,se tyydytyksen kohde voi olla ihan mitä vain,kunhan se on nainen,kunhan sillä on vagina.

miesten mielestä olen siis pelkkä vagina,onkalo,johon he voivat tyhjentää pakottavan tarpeensa välittämättä siitä,kuinka luiseva olisin.silti haluan laihtua,olla taas pieni,ehkä se onkin sitä!!haluaisin niin kovasti ajan menevän taaksepäin aina siihen aikaan asti,kun olin lapsi ja vaikka asiat eivät olleet hyvin,niin olin pieni ja kaipasin huomiota.
nyt isona minä olen etäinen tehnyt paljon virheitä elämäni aikana,ajautunut vaarallisiin tilanteisiin ja ehkä kaiken sen takia olen nyt sairas..

melkoista pohdintaa,ottaen huomioon että jo yhden lauseen jälkeen aihe vaihtuu,tai kirjoitan muuten vain sekavia.kiinnittämättä sen enempää huomiota siihen,mitä tuon ilmi.annan vain ajatusteni kulkea,tänään en jaksa olla täsmällinen,olenhan flunssassa muutenkin,josta pääsenkin uuteen aiheeseen...

olen alkanut hengailla täällä yliopiston kirjastossa,varsinkin täällä netissä,ei aikarajoja,ei pitkää matkaa(opisto kun sattuu olemaan aivan mäen alla paikasta,jossa asun ja kun oma netti ei vielä toimi,niin täällä olo on hauskaa,pääsee pois ruuan läheltä,pois kotoa,varsinkin kun en voi pahemmin tehdä maratooneja,jos haluan joskus parantua tästä flunssasta...

olen tottunut siihen,että joka päivä lähden moneksi tunniksi joko keskustaan tai mihin tahansa muualle kuin että jäisin kotiin,eräänlaista harjoittelua oikeaa työelämää varten,ainakin voisin jotain kuntouttavaa työtoimintaa tehdä muutaman tunnin päivässä,se ajaisi saman asian.