IRC-Galleria

oon esittäny itelleni kysymyksiä,et miks mun on niin vaikeaa edes ajatella painavani joskus normaalin verran?
miksi mulla on sairaalloinen suhtautuminen,rajat,varsinkaan kun en oikein usko,että mulla on anoreksia.mä tiedän,että mulla on se,mut silti se on jotain,jota en itekkään ymmärrä kunnolla.
en jotenkin ymmärrä,että mä leikin hengelläni ja mun painotavoitteet on sairaalloisia ja miks en näe itseeni,niin kuion muut??
hauskinta tässä kaikessa on,että mun kaverit/ystävät on ruvennu syöttämään mua,ihanpa oikeesti,ne on jopa pakottanu,paras oli yks mun kaveri joka sanoi,että ei kuuntele yhtään mitään vastaansanomista vaan teki mulle leivän leipäkoneella täytteinä mozzarella-juusto ja joku toinen juusto..jonka söin,ku se kerran niin ponnekkaasti ilmoitti,että ei kuuntele mitään vastaväitettä sen leivän syömisen suhteen ja sit ku jonkun ajan päästä pyysin toista,ni se oli tosi iloinen ja kannusti mua ja oli itelleen kiitollinen ku se sai mut syömään niin,että pyysin jopa toista leipää,jonka tää mun kaveri teki ilomielin.

ihmettelen itekkin,et miten mun todellisuudentaju on hämärtyny näin pahasti,että vaan kuvien kautta näen olevani todella laiha!!
en ois ikinä uskonu,että 24-vuotiaana istun tässä luisevana kirjottamassa tätä tekstiä siitä,että mulla on kuolemaanjohtava sairaus,jota en ite ymmärrä ja josta en halua parantua,vaikka tiedän,mitä kaikkea vaaraa tästä mun sairaudesta ja sen ylläpitämisestä koituu...
ensimmäistä kertaa mä olen tän tilanteen edessä,et joudun kattomaan itseäni objektiivisesti tajutakseni,että se ihminen,jota katson on vakavasti sairas ja että se ulkonäkö on mun,ne kaikki luut ja lihakset,jänteet ja se,että mun muuten normaalia pienempi pää,näyttää kuvissa isommalta ku mun ylävartalo(kuva anoreksia-kansiosta)ja silti mä oon vaan ja jatkan samaa matkaa,haluamatta tehdä asialle mitään,vaikka järki sanoo,että mun pitäis olla hoidossa,ihan sairaalassa,koska mä en ole vain laiha,mä olen kohta olematon!!