kuolema tekee minusta taiteilijan.
veripuna runojen lyyrisyys huutaa tuskaani kuuluvaksi.
lauseiden kirjoitus kuvailevuutta sanojen kautta kirjaileepi.
yksikään sana ei ole yksin mitään.
jokaisen sanan tarkoitus on kertoa kuolemasta.
kertoa kalmasta tuskaisesta, ajasta pimeydessä lohduttoman.
kuvaisi hiipivän kuoleman läsnäolosta
kuvat kauniit sekasorrosta, tuskasta, pelosta, kauhusta usein painajaisisina unten näytetään.
ilman kuoleman suudelmaa, olisin vain morsian, tyhmä, tietämätön ja sinisilmäisenä seuraisin rakasta valheen viittaa.puolisoni, elämänkumppanini, vainko näin liian myöhään heräsinkö pelastamaan itseäni loputtomuudesta, jota kanssasi kulkien painuu pääni jotteivat veriset kyyneleeni likaisi valheita valkeita..
ilman tuskaa, en tuntisi autuutta.
mieleni mustuudesta nousevat ne näyt, läsnään toivo pieni piilotettu,loistamassa läpi hulluuden kerrostumien,loistava usko onnettomimmankin saa kuolevaisen olemaan oma taiteilija oman tuskan tuloksena kirjeen kuvat, sanoissa väreissä tumman taivaan. kuolema tekee minusta taiteilijan ja tuskien taival on auennut varomattomien juostessa kohti kohtalon ivaa