vähänkö oranssit katulamput näyttää näteiltä tällaisena pimeänä ja sumuisena iltana.
muistan kun joskus muksuna mietin, että entäpä jos kaikki ihmiset tässä maailmassa onkin vain jonkun kirjan tai elokuvan henkilöitä. välillä kieltämättä tuntuu siltä vieläkin. ja muistan silloin kun kirjoitin vielä aktiivisesti, niin tuntui, että kaikki ne hahmot olivat oikeasti olemassa jossain määrittelemättömässä paikassa. tuntui aina kovin haikealta päättää joku tarina, kun sitten ne kaikki lakkasivat olemasta. tai minä lakkasin seuraamasta niitä.
tämä on taas niitä päiviä/öitä kun pystyy näkemään kauneutta kaikkialla. olen tyytyväinen, etten ole menettänyt tätä kykyä vielä.
Uusimmat blogimerkinnät
- Hitlerin jäljillä 10.11.
- uudet vuodet 31.12.
- ai vvvvittu 25.10.
- huh 03.10.
- jeijj! 16.09.
- oonpas tehokas! 10.09.
- voi voi. 10.09.
- jou maaan chicago! 04.09.
- 1/4 ajasta jo mennyt 30.06.
- kikkeliskokkelis 23.06.