IRC-Galleria

ei helvetti.

kävin äsken (tai no alotin kirjottaa tätä juttua puol seiskalta haha) kattomassa "zeitgeist: moving forward":in. en oikeen ärsytyksissäni pysty laatimaan ääreisselkeää tekstiä, mutta yritän parhaani. ajatukset käyvät tässä samalla vinhaan kun kirjoitan, mitään ajatusta en ole ehtiny työstää täysin valmiiksi, ne kehittyvät kirjoittamisen myötä, sillä en ole voinut käydä suurta jälkipuintia elokuvan nähneiden kanssa. OLIS OLLU TARPEEN.

mutta. elokuvasta:
vihdoin tuli elämässä ajatus, että "jee, en ookaan ainoo näitten pohdintojeni kanssa, näistä on tehty jopa leffakin". mutta ärsytti paikottainen katsojan tyhmänä pitäminen, itsestäänselvyydet. tai no, hyvä aloittaa perusjutuista.
ja tosin, hyvä on myös tehdä helppotajuinen ja tunteisiin vaikuttava leffa, että sisältö välittyy vähän "valaistumattomallekin" katsojalle. mutta elokuva ei kuitenkaan ollut sellainen, minkä KAIKKI jaksaisivat katsoa; 2h 40min tykitystä on pitkä aika, vaikka sisältö olisikin mielenkiintoista. ja vaikka leffaelämys (muun muassa turussa) oli ilmanen.

teatraalisuus jännittävän musiikin, animaatioiden, huumorikevennysten ja näyteltyjen pätkien muodossa oli viihdettä. no, amerikkalaistyyliin.
pitää huomata, että elokuvassa oli puutteita, jotka sivuutettiin kiinnittämällä huomiota muihin asioihin. pulssi nousi ja oli hankala istua paikoillaan.

kävi esimerkiksi suunnattomasti ärsyttämään elokuvan esittämä ihanneyhteiskuntamalli, missä ihmiset tehdään toimettomiksi; automatisoidut koneet pyörittävät resurssipohjaista taloutta, koska se on tuottavinta. hetkinen. tai siis niin, "taloudellisinta". tuhlaa vähiten luonnonvaroja? en oikein ymmärrä. ihmisen "valmistamiseen" ei hirveästi vaadita luonnonvaroja ja ihminen toimii ilman erityistä polttoainetta. tietysti ruoka on ihmisen polttoaine, ja syötävän ruuan määrä kasvaa jonkin verran kulutuksen (liikkeen ja työn) vuoksi. mutta mitään erityistä kehittämistä vaativaa virtalähdettä ihminen ei tarvitsisi.
automatisoitujen koneiden rakentaminen kuluttaa sen sijaan energiaa ja luonnonvaroja, käymisenergiasta puhumattakaan. ja ihmiset jäisivät vaille toimea.

ihmisten korvaamista koneilla perusteltiin tehokkuudella; ihmiselle tapahtuu virheliikkeitä ja työtapaturmia, työ on kuluttavaa ja siihen menisi resursseja lääkäripalveluista.

hmmn, mitä ihmiset tekisivät sitten päivisin? söisivät ja laiskistuisivat ja pulskistuisivat kun kaikki on niin helposti tavoitettavissa ja lähellä kehämäisen kaupunkirakenteen vuoksi?
ihminen tarvitsee mielekästä puuhaa ja tekemistä aivoille. asioita, joihin se voi vaikuttaa.
esitetty ihanneyhteiskuntamalli veisi mielekkyyden! mitä jää tehtäväksi enää? aikaa perheen kanssa, ihmissuhteille? niin no. niille. ja kulttuurille.
mutta mihin tarvittaisiin opiskelua kun ei tarvitsisi tehdä töitä? yleissivistyksen hankkiminen on sellaisenaan melko motivoimaton tavoite. tai pitäisi varmaan jonkun osan väestöstä opiskella ja kehittää tiedettä, jotta joku pysyisi kärryillä esimerkiksi yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeisten koneiden toiminnasta.
ja elokuvassa mainittiin muutenkin tieteen kehittäminen hyvin tärkeäksi tehtäväksi; pohjautuuhan koneiden toiminta sille, ja jalostaa itse itseään ja kehittyy, toisin kuin uskonnot tai politiikka.

mutta mitä saa tiedemies vastapalvelukseksi uhraamastaan ajasta tieteelle? riittääkö muka pelkkä "yhteiskunnallinen hyöty"? ja miten sitten kun osa käyttää aikaansa yhteiskunnan kehittämiseen, vain osa opiskelisi - muodostuisi jokin eliitti, jolla on valta käsissään? kaikkienhan piti olla tasa-arvoisia.

jos ihmisten epä"luonnollinen" kuolleisuus eliminoitaisiin (niin kuin käytännössä ihanneyhteiskunnassa tapahtuisi), ei olisi luonnollisia uhkia - tosin ei juuri nytkään. paitsi nälänhätä, ympäristökatastrofit, väkivalta, sodat. tai no ei voida puhua luonnollisista uhkista mutta uhkista. kun ne poistaisi, mikään ei rajottaisi ihmisten mielivaltaista lisääntymistä. vai olisko ympäristön kantokyky ylittämätön, tai siis ettei voisi elää "veloiksi", jolloin ihmiset alkaisivat kärsiä nälästä? koska kaikki olisi yhteistä, ei olisi vain tiettyjä alueita, mitkä kärisivät ongelmasta, vaan kaikki kärsisivät tasapuolisesti. silloinhan yhteiskunta ei palvelisi asukkaidensa hyvinvointia vaan estäisi sen.

ok, nyt meni ehkä päätelmäketju vähän outoon suuntaan. päässä velloo niin paljon juttuja, että niiden järkevä asettelu on hankalaa. TARVITSEN KESKUSTELUA.

//edit: oon silti sitä mieltä, että elokuva oli varsin hyvä joistakin puutteista huolimatta. ihan tarkennuksena. kaikkien pitäisi nähdä se. ruveta ajattelemaan ja kyseenalaistamaan!

hohoho.

perustin tumblrin mietittyäni asiaa noin 20 sekuntia.

oleellisuudet hukkuu ärsykemereen

ja entäs kun ei osaa uida

päivän valjentuessa
kuka nyt nukkuisi
kauneinta hetkeä
juuri ennen nukahtamista
tummiin uniin

"Olipa kerran keltainen banaani jonka nimi oli Ernesti. Ernesti asui vanhassa hedelmäkorissa jonka omisti Pekka Pupu. Keltainen banaani ja Pekka Pupu olivat hyviä ystäviä. He leikkivät joka päivä monta leikkiä. Mutta kerran alkoi sataa vettä. Keltainen banaani alkoi tanssia sadetanssia ja sitten Pekka Pupukin alkoi tanssia sadetanssia. Yht äkkiä banaani sanoi: Minähän olen aivan läpimärkä."

- Veera, 7 vuotta

ihmisten kanssa keskustelu on niin kovin vaikeaa ja esteistä.

miettikää ny. ensiksi päässä oleville ajatuksille pitää löytää ulkomaailmassa esiintyviä vastineita ja konvertoida ajatukset kielelle, joka on ulkoa opeteltu yhteisön vaikutuksessa, muistaa noudattaa yhteisössä vallalla olevaa luotua sanajärjestystä ja monimutkaisia kielioppisääntöjä, värähdytellä äänihuulia oikealla tavalla, että aaltoilevat ilmamolekyylit muistuttavat tätä yhteistä äänikommunikointivälinettä (kieltä siis), joka sitten keskustelijoiden välillä ilmamassan halkaistuaan kulkeutuu keskustelukumppanin korvalehdiltä korvakäytävään ja värähtelee edelleen tärykalvolla, jonka kautta kuuloluut vahvistavat rummutuksen ja vievät eteenpäin simpukkaan, jossa värähtelevää nestettä koskettavat aistinsolut lähettävät salakoodin aivojen kuuloalueelle tulkittavaksi.
no huhhuh.
ja sit sama uudestaan, jos haluu vastauksen.

väärinymmärrysten mahdollisuus on niin hirmuisen valtava.

ihan hyvä vaan ettei suomalaiset puhu enempää.

"No, I'm not a pessimist. At some point the world shits on everybody. Pretending it ain't shit makes you an idiot, not an optimist."

shitmydadsays.com

ihmisen elämän pysyvin asia on sosiaaliturvatunnus.
aikamoista. ihmisestä irrallisena luotu systemaattinen numerojono, missä on ehkä myös jokin kirjain.

jollei muuta itsestään tiedä, niin sosiaaliturvatunnus on varma ja aina sama. mikään muu ei niin olekaan.

nyt on havaittavissa kevätfiilistelyä ennennäkemättömissä, -tuntemattomissa ja -kuulemattomissa mittakaavoissa!

kirkkaana hohtavan päivätähden energisoiva taivaanvalloitus (joka kyllä ulottui myös - tai varsinkin - kamaralle saakka) sai aikaan melko outojakin oireita tämmöisessä viime aikoina melko sisähiireytyneessä otuksessa. äkillisen innostuksen mukaan toimija ponkaisi nidehyllyjen ääreen niiden valitettavasti tarjotessa lähinnä vain sanakirjoja ja pseudotieteellistä vaihtoehtokirjallisuutta... eksyi näkökenttään kuitenkin onneksi myös pelastavaa ruotsalaista satuteostoa!
eri lämpimässä valoilmiökylvyssä oli kyvä ahmaista kultaisiin klassikoihin lukeutuvan kassisen ja pikkuveljen tarina karkeakarvaisen mäyräkoirapennun tukiessa kuonoaan terassilla istuskelevan sivunkääntäjän villasukkapäällysteiseen jalkaterään.
seuraavaksi uhriksi kainaloon kaappautui säälinripettäkään tuntematta muumitarinoita pyrstötähdestä.
LOPPUA INNOSTUKSELLE EI TUNNETA.
...niin kauan kuin kultapallo säteilee.

suuria oivalluksia.
niitä tulee joskus ihan yllättäen. perustavanlaatuisia, elämän käsittämistä muuttavia.

yks ilta tukkaa pestessä välähti eräs ajatus. maailman syntyä ja olemista käsittävä. sain idean. ja vähän ehkä valaistuin.

vuosituhansia ihmiset on pohtinu sitä, miten maailma on syntyny. kilpaillu siitä, kenen kulttuuri ja uskonto on ollu oikeessa. sortanu, raivannu, sotinu.
sormet siinä sampoovaahdossa keksin, ettei ole mitenkään oleellista ajatella, että maailma olisi jotenkin syntynyt ylipäätään. ei se ole syntynyt.

maailma koostuu oikeestaan vaan muutamasta hassusta aineesta, jotka on vaan järjestäytyny eri tavoilla, jollon voidaan keinotekosesti erottaa asioita toisistaan. mun käsityksen mukaan edes eroa "elävällä" ja "kuolleella" tai "elottomalla" ei juurikaan ole. samaa ainetta kaikki.
erityistä elämää ei siis sinänsä ole, aineet vain kiertää. se, mitä saatetaan nimittää elämäksi esimerkiksi kasvin kierrossa, on vain sen yksi vaihe. siemen itää ja siitä tulee kasvi, joka tuottaa siemeniä ja kuihtuu ja maatuu. siemen itää maatuneessa mullassa, kasvaa ja siementää jne. aineet vaan kiertää. erottelu on keinotekosta luokittelua, jota luonto ei tunne.

maailma on ollut aina.
aikayhteiskunnassa eläessä on jotenkin syntynyt muutenkin mun mielestä vähän hassu käsitys ajasta ja siitä, miten se menee koko ajan eteenpäin, niin että ikuisuuden hahmottaminen on vaikeaa. lineaarisen hahmotustavan vuoksi pitäisi olla alku- ja päätepiste.
mietin, että aikahan voi mennä kehämäisesti, tapahtumien kierron mukaan. miksi sen pitäisi mennä varsinaisesti eteenpäin, samaa nopeutta kaikilla? kellon säännöllinen tikitys ei riipu mitenkään todellisuuden muutoksista. onko ajalla edes nopeutta?

nyt tähän pitäisi saada jokin kokoava yhteenveto, mutta päässä vellovia ajatuksia ja mietteitä on vähän vaikea muodostaa kiinteän napakaksi paketiksi. esitetyt ideat on vasta heittoja, ajatustyö on edelleen käynnissä.



***



tulikohan tästä liian "ollaan yhtä luonnon kanssa"-hippeilyä :D