Kyseessä oli vanhan ystävämme Jarkko Anttilan ja hänen kolmen ystävänsä järjestämät bileet kavereille, johon oli kutsuttu runsaasti tuttuja ja kadunmiehiä paikalle.
Liekö tapahtuman poliittinen yhteys, klubin syrjäinen sijainti vai vetonaulan kiinnostavuus syynä, mutta paikalle saapui konsertinantotilaisuuden ajaksi noin 30 ihmistä. No, en ota tästä itseeni, tapahtuman mainostaminen oli ainoastaan poliitikkokokelaiden harteilla.
Erikoisuutta tilanteeseen lisäsi se, että kyseessä oli Soma-yhtyeen 15. julkinen kokoonpano (puhuttaessa perussoittimistamme), ja ensimmäinen kerta kun esiinnymme sähköisesti triona - ilman lead-kitaraa. Vesalle jäi vähän enemmän vastuuta ja soiteltavaa. Riffejä on kuitenkin orpoa soittaa ilman komppia, etenkin kun omat kitaristintaitoni ovat lähinnä rytmiosastolla. Haa!
/ Hollywood /
/ Kaanaan vesitornilla /
/ Rakkaus on jättänyt Maan /
/ Kosketus /
/ Vaeltajasydän /
/ Kultainen palomino /
/ Kummitusjuttuja /
/ Olenko koskaan kertonut /
/ Ei ole kysymyksiä /
/ Viimeinen surmanajaja /
/ Vaiheita /
Jotta jengin saa jotenkin messiin, on pakko tehdä setti tuohon tyyliin, 'Hollywood' alkuun. Jussilla ja itselläni oli välittömästi laitteistoon liittyviä ongelmia, joten oli hyvä aika ilmoitella poliittisia kannanottoja heti kärkeen ja yrittää äänitekniikan kanssa samalla kommunikoida asioista. Itselläni monitori antoi täysin eri signaalia kuin soundcheckissä. Liekö pari paikallista esiintyjää välissä muokanneet sen asetuksia.
'Vesitornin' jouduin pakon sanelemana aloittamaan pian sen jälkeen, sillä Jussin bassopiuha alkoi surista ja sen säätämisen aikana piti tapahtua jotain - silläkin riskillä, että bassoa emme siinä kappaleessa kuulisi. Jussi ehti hyvin mukaan toiseen säkeistöön. Vai kolmanteen?
'Rakkaus' meni aika mainiosti ilman sooloakin, minulla on tapana riffi- tai soolokohtien kohdalle osuessa aina rymistellä vaan jotain. Se on hauskempaa, kuin yrittää ohuella soolonpätkällä täyttää tyhjää tilaa.
'Kosketus' akustisella toimii luonnollisesti, sooloa lukuun ottamatta. 'Vaeltaja' toimii tietenkin tälläkin kokoonpanolla. 'Palomino' saa jengin tanssimaan, ja se on aina merkki onnistuneesta suorituksesta. Tietenkin riffi kumisee päässä.
Kunnallispoliitikkokokelas Anttila joukon etunenässä pitää myös huolta välispiikeistä, ettei minun tarvitse liikaa ääntäni enää kappaleiden väleissä kuluttaa. Hahaa.
'Kummitusjuttuja' on selkeästi se kappale, joka jopa hyötyi trio-olosuhteista. Akustisen yksinäisyys korostaa leirinuotiofiilistä. Muuten sen kanssa on ollut aika ajoin ongelmia.
Sitten sähköiseen loppuosuuteen. Ja sinä katso! Kitaramaailmassani on jälleen jotain hämäräperäistä, mutta jotain sellaista joka ei ole tuttua. Monitorista tuli hyvin erilaista signaalia kuin vahvistimesta. Äänitarkkailijamme tutki laitoksia ja nuppeja käännettiin kovemmalle. On toki mahdollista, että nauhakaiussa on taas ollut jotain. Itsestäni siltä ei tuntunut. Ei ollut sen tyylistä suhinaa.
'Olenko koskaan' siis meni moisia asioita miettiessä. Samoin 'Kysymyksiä'. 'Surmanajajaan' sain väännettyä namiskoja ja nostettua liukuja, ja siinä vaiheessa selvisi, että kitarasoundien vika ei tuntunut ainakaan olevan minussa. Noh, sattuu sitä. Harmi vaan kun tällaisella keikalla, jossa ei ollut kuin se yksi kitara. 'Surmaaja' oli tappavan hidas, mutta saivatpahan slovarinkin tanssittavakseen ihmiset.
Kokonaisuus oli aivan mainio, vaikka tapahtuma omituinen olikin. Hämmentävä vähintäänkin.
Pakko sanoa, että ne vähät ihmiset, jotka paikalla olivat, osallistuivat aivan hyvin toimintaamme. Samoin paikan henkilökunta, joka toi vielä poislähtiessäkin juomaa pöytään kaikille seuruueemme jäsenille. Saunaa lämmitettiin useaan otteeseen, yöllä tuloksetta. Samoin osallistumisinto 'Dead Man's Catch' -peliin illan jälkeen terassilla. Peli osoittautui täydelliseksi. Pitää vielä ehkä tutustua tarkemmin sääntöihin. Eräs ei aivan uskonut sääntöjen menevän niin kuin ne menivät - tällä kertaa ainakin.
Sitten 'paaluttamaan', eli siltahommiin avustavan tukiryhmän kanssa. Kiitos seurasta ja avusta teille kaikille jumalaisesti.