IRC-Galleria

Joo, ei tullut ryypättyä polttareissa, sen verran saunakaljaa, että piti tulla taksilla kotiin, mutta ei muuta. Ei edes krapulaa. Splättistä pelatessa tuli kyllä mustelmia senkin edestä. Viimeiseksi otettiin sellanen "leikkimielinen" kilpailu, porukka jaettiin kahteen joukkueeseen, joukkueet käveli hissukseen toisiaan kohti pistäen kuulia menemään, kuka kesti pisimpään pystyssä oli "voittaja". No jouduin luovuttamaan ennen kuin toisesta joukkueesta oli luovuttanut kukaan kun kaikki tuntuivat ampuvan minua, syykin selvisi, joukkue"toverini" olivat luovuttaneet jo hyvissä ajoin, joten toisen joukkueen kaikki jäsenet ampuivat pelkästään mua... Mutta hauskaa oli :-) Liikuttiin hyvin varustetulla bussilla, syötiin hyvin ja vietettiin iltaa kunnon tiloissa ihan keskustan tuntumassa.

Niin se vauva... Oppi sitten ryömimään. Mihinkään ei voi jättää hetkeksikään vahtimatta. Sohvalle yritettiin, mutta vaikka rakennat esteet sohvatyynyistä, viltistä, sohvapöydästä jne, niin kakara kiipeää sujuvasti yli, rasittavaa. Lattialla on muuten hyvä, mutta jos se löytää sieltä jotain, niin imuroi samantien parempiin suihin. Terassilla muuten hyvä, mutta vaikka pinta-alaa riittä, saa ipana ähelettyä itsenä tuota pikaa reunalle ja siitähän on jo pudotusta.

Eilen se sai päähänsä, että isin korva on vallan ihana leikkikalu. Sitä voi repiä mielensä mukaan ja vaikka vähän puraista niillä kahdella hampaalla mitä suusta löytyy. Kirjat, kaukosäätimet ja kännykät on suurinta herkkua ja niihin pitää päästä käsiksi vaikka isin mahan yli. Isyysvapaat alkaisi marraskuun alkupuolella, voipi tulla rentouttavat puolitoista kuukautta... Koko ajan tulee uusia ääniä ja uusia taitoja, kahta lelua voi esimerkiksi hakata toisiaan vasten ja sitten kun sormet jää väliin, voi hetken parkua ja yrittää uudestaan. Mutta empä ole koskaan kuvitellutkaan voivani rakastaa jotain niin paljon kuin tytärtäni (ja vaimoani) Ja tytär tuntuu myös tykkäävän isistä, ainakin se hihkuu innoissaan heti kun tulen kotiin...