IRC-Galleria

Taas on yksi rakas lähdössä pois.

Tulin juuri sairaalasta kotiin. Tiedän, ettei hän kestä enää kauaa, vaikka onkin ollut niin terve niin pitkään. Viimeinen elossa olevista isovanhemmistani. Aina niin sinnikäs, niin vahvatahtoinen, ettei mikään tautikaan ole pystynyt nujertamaan, itse hoitanut itsensä.

Tänään hän kertoi ettei ollut viitsinyt soittaa 12 tuntia jatkuneesta verenvuodostaan, kun ei halunnut vaivata muita pikkujutuilla, mutta yöllä tajusi, ettei enää kestä aamuun asti. "Pikkujutuilla". Voi meidän mummoa...

En tiedä oliko tämä viimeinen kerta kun tapasimme, hengissä hän vielä sairaalassa oli, mutta aikaa ei taida olla enää paljoa...

Itkettää. Tuntuu etteivät kyyneleet vaan lopu. Mutta en mä itke surusta, onnesta mä itken. Siitä onnesta jonka huomaan vasta nyt kun sen menetän, siitä että oon näinkin monta vuotta saanut etuoikeuden nauttia noin ihanan ja rakkaan ihmisen seurasta. Siitä että mua on siunattu tuollaisella isoäidillä... siitä onnesta itken. Se on suuri lahja. Ja vielä suuremman lahjan olen saanut; elämän. Ilman häntä, ei olisi minua, ja olen siitä kiitollinen elämäni loppuun asti. Toivon, että hän tietää sen, ja että hän voi lähteä täältä rauhassa, sillä siihen ei kai mene enää kauaa.

Onneksi tajusin tämän etuoikeuteni jo muutama viikko sitten, vaikka sekin on aika myöhään. Ehdin sentään ostaa mummolle jo kaksi kertaa kukkia ja käydä kylässäkin... Sellaisia juttuja, joita en ole ennen tehnyt. Niin helposti sitä jää huomaamatta monet tärkeät jutut elämässä kun kiire ja ahneus vie voiton.

En oikein tiedä, "ketä" pitäisi kiittää, kun en usko Jumalaankaan. Mutta elämää kiitän. Kiitos elämä, että annoit hänet tähän maailmaan. Eikä ole itsestään selvää, että hän on ja on ollut täällä. Ei mikään ole. Ei sekään että minä olen täällä. Mutta olen.

Lupasin maalata hänelle taulun joululahjaksi... Saa nähdä onko hän enää sitä silloin katsomassa...

Rakkaus on voimakas tunne. Se saa tällaisen pienen ihmisen heikoksi polvilleen eteensä. Mutta se on myös vahvuus. Ehkä se on se, mitä jotkut kutsuvat jumalaksi...