IRC-Galleria

wrya

wrya

kiitos ja näkemiin

Kärsimys on tie onneenKeskiviikko 16.12.2009 08:23

Teksti, jonka kirjoitin eräälle foorumille tänään...

**

Oletteko koskaan miettineet, että kärsimyksessä on tie kasvuun, kasvussa onneen?

Onko kukaan teistä huomannut tällaista jännää ilmiötä; kehitysmaissa, joissa ihmiset taistelevat joka päivä hengissä säilymisestä, ei olla masentuneita. Päinvastoin, nuo nälkiintyneet ja tautiset lapset ovat onnellisia.

Sitten taas meillä, missä kaikki on olevinaan niin hyvin, ihmiset kärsivät pikkuasioista. He ovat olevinaan masentuneita, heidän elämänsä on kamalan kurjaa, mikään ei hymyilytä, kaikki on paskaa, tehdään itsemurhia ja kerjätään sääliä ympäristöstä.

Me emme ole kärsineet elämässämme tarpeeksi! Olemme saaneet liian helpon elämän. Sen takia joudumme kehittämään päänsisäisiä vaivoja itsellemme; kärsimys on tärkeää.

Ihmisen kuuluu kärsiä. Ilman kärsimystä ihminen ei koskaan kasva.

Tiedättekö, minkälaisia ovat masentuneet ihmiset? He eivät ole kärsineet tarpeeksi! Heidän pitäisi kärsiä lisää. Kun he saavat kärsimyksestään kyllikseen, he päästävät siitä irti. He eivät enää jaksa kärsiä. Heidän kipuihinsa ei pitäisi hakea lievitystä; heidän pitäisi antaa kärsiä niin paljon, että he kyllästyvät ja päästävät kärsimyksestään irti.

Mutta meillä on asiat LIIAN HYVIN. Niin hyvin, että se on jo huonoa!

Surullista kerrassaan.

Mutta ihmiset ovat mieluummin ahneita kuin onnellisia. He haluavat enemmän rahaa, hyväksyntää, ihailua, kunnioitusta ja omaisuutta kuin olla onnellisia.

Kuinka helppo olisikaan olla onnellinen, jos noista asioista luopuisi... mutta ei. Eivät ihmiset halua herätä. He ovat harhauttaneet itsensä luulemaan, että tarvitsevat rahaa, hyväksyntää, ihailua, kunniaa ja omaisuutta ollakseen onnellisia. Minäpä kerron teille salaisuuden; te ette tarvitse noista mitään ollaksenne onnellisia, vaan päinvastoin. Nuo asiat ovat teidän onnenne tiellä. Jos te päästäisitte niistä irti, te ymmärtäisitte, mitä tarkoitan.

**


Ja siis, selitettäköön vielä paremmin:

Kärsimystä voidaan lievittää. Meidän yhteiskuntamme tarjoaa lievitystä kipuun, mutta ei parannusta. Kärsimys saattaa helpottaa hetkeksi, mutta se ei mene pois.

Vain tietoisuus, tajuaminen, oivallus, parantaa.

Ja tuota oivallusta ei voi kokea, ennen kun on kärsinyt tarpeeksi. Tai ehkä voi, mistäs minä sitä tiedän?

Kun sen on kokenut, kärsimys ei enää tule takaisin.

Tämä selitys niille, jotka eivät muutoin ymmärtäneet.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.