Miksi hyvä ja paha ovat ihmisessä sisällä?
Hyvät asiat ovat sellaisia, jotka edistävät, eheyttävät tai synnyttävät arvokkaita asioita.
Pahat asiat ovat sellaisia, jotka taannuttavat, rikkovat tai tuhoavat arvokkaita asioita.
Mutta mitä ovat arvokkaat asiat? Se riippuu arvoista. Mistä syntyvät arvot?
Arvokkaina saatetaan pitää miellyttäviä tunteita. Esimerkiksi ihastunut ihminen pitää tunnettaan hyvänä, mutta ihastuksen kohde, joka ei tunne samoin, pitää tätä ihastusta ahdistavana ja sen vuoksi "pahana" asiana. Ei tietenkään absoluuttisesti, mutta periaatteessa hän ei myöskään pidä sitä hyvänä, sillä se ei miellytä häntä.
Epämiellyttäviä tunteita erehdytään usein pitämään kärsimyksenä. Kärsimystä edistäviä asioita pidetään usein pahoina. Kuitenkin joskus miellyttävät hetkelliset tunteet saavat aikaan pitkäkestoisia epämiellyttäviä tunteita. Toisaalta taas hetkelliset epämiellyttävät tunteet saattavat saada aikaan pitkäkestoisia hyviä tunteita. Ovatko tällaiset asiat siis hyviä vai pahoja?
Kyse ei kuitenkaan ole vain tunnetason yksinkertaisesta ajattelusta, sillä ihminen tekee asioista itselleen hyvinkin monimutkaisia.
Arvot ovat usein kulttuurin, kasvatuksen tai ympäristön luomia ajattelumalleja. Ihmisen todellisuus muuttuu jatkuvasti, ja tämän todellisuuden myötä myös ihmisen arvot muuttuvat. Jokaisen ihmisen arvot kasvavat ja kehittyvät tämän itsensä mukana; kenelläkään meistä ei ole täysin samoja arvoja, vaikka ne voivatkin olla samankaltaisia. Esimerkiksi kulttuurimme yrittää opettaa meille samankaltaisia arvoja, jotta meidän olisi helpompi toimia yhteistyössä keskenämme. Eihän yhteiskuntamme toimisi, jos emme voisi olla yksimielisiä tietyistä asioista.
Moraali syntyy oikeasta ja väärästä. Yhteiskunnassa on oltava yleinen moraalikäsitys, jotta sen mukaan voitaisiin toimia. Myös sen vuoksi yhteiskuntamme opettaa meille yhteisiä arvoja.
Oikea ja väärä.
Oikeina pidetyt asiat ovat niitä, jotka edistävät hyvyyttä.
Väärinä pidetyt asiat ovat niitä, jotka edistävät pahuutta.
Näin ollen ilman hyvää ja pahaa ei ole myöskään oikeaa ja väärää.
Ilman arvoja taas ei ole hyvää ja pahaa.
Mutta mitä me arvostamme?
Me arvostamme usein asioita, joita meidät on opetettu arvostamaan. Ylempänä jo selitinkin, miksi meitä opetetaan arvostamaan tiettyjä asioita.
Esimerkiksi raha.
Rahaa pidetään meidän yhteiskunnassamme arvokkaana, eikö pidetäkin?
Mutta jos eläisimme autiosaarella, olisiko raha meille arvokasta? Emme saisi sillä mitään.
Rahaa ei voi syödä, rahaan ei voi pukeutua, raha ei lämmitä kun on kylmä, eikä rahalla voi ostaa oikeita ystäviä. Ei raha ole arvokasta sellaisenaan. Tuon arvon takana on jotain muuta, mutta emme näe tämän arvon taakse; emme näe, mitä todella arvostamme, sillä luulemme arvostavamme rahaa.
Raha ei ole luonnollinen arvo. Ei kukaan ihminen syntyessään pidä rahaa arvokkaana; meidät kasvatetaan siihen. Samanlaisia on suurin osa arvoistamme.
Raha on silta arvostamaamme asiaan. Raha on välikäsi. Ja niin on suurin osa muistakin arvoistamme; ne eivät ole oikeita arvojamme, vaan heijastuksia oikeista arvoistamme. Olemme luoneet päässämme erilaisia suhdeketjuja asioiden välille, ja saatamme joskus unohtaa, mikä on todellinen arvomme tuon ketjun päässä, sillä näemme vain lähtökohtamme.
Esimerkki:
Arvostan onnellisuuden tunnetta.
Voidakseni kokea onnea, minun täytyy olla elossa.
Säilyäkseni elossa, minun täytyy syödä.
Minun täytyy mennä kauppaan saadakseni ruokaa.
Tarvitsen rahaa saadakseni ruoan ulos kaupasta, mikäli en halua joutua tekemisiin poliisin kanssa (tässä kohtaa meille tehdään rahantarve; meille opetettu moraali kertoo, että varastaminen on väärin, koska nyky-yhteiskunta ei toimisi, jos kaikki varastaisivat [siksihän meille on tuo arvo opetettukin]).
Saadakseni rahaa, minun tulee tehdä töitä.
Saadakseni hyvän ammatin, minun tulee käydä koulua.
Pärjätäkseni koulussa, minun täytyy opiskella.
Opiskeluun tarvitsen aikaa.
Saadakseni aikaa, minun täytyy vähentää muita menojani...
jne.
Kun kuljemme näin pitkän polun noin yksinkertaisen asian saamiseksi, ei ole mikään ihme, että matkan varrella unohdamme, minkä vuoksi teemme sitä mitä teemme. Aina emme edes unohda; joskus emme tiedä alunperinkään, joskus emme tiedosta, joskus emme halua tietää, joskus emme vain ajattele asiaa.
Velvollisuudet masentavat ja voivat ahdistaa. Velvollisuudet syntyvät siitä, kun emme tiedä, miksi teemme, mitä teemme. Kun emme ymmärrä, mikä meissä saa nuo tunteet aikaan, meitä ahdistaa. Luulemme, että meidän on "pakko tehdä jotain", vaikkei meidän oikeasti ole pakko tehdä mitään. Jos ymmärtäisimme mistä "pakkomme" on lähtöisin, ymmärtäisimme myös tekevämme juuri sitä, mitä haluamme. Ihmisen rakentama kaava luonnollisten tarpeidensa tyydyttämiseksi alkaa vaan nyky-yhteiskunnassa olla hyvin sekava ja monimutkainen; siksi sitä on vaikea ymmärtää kokonaisuutena.
Vaikka meillä kaikilla olisi samat perustarpeet, pyrimme saavuttamaan nämä asiat eri tavoin. Tästä syntyvät myös erilaiset arvot ja erilaisista arvoista erilaiset hyvän ja pahan käsitykset.
Onko kipu paha tunne, koska se on epämiellyttävä?
Mielestäni ei. Kipu on todella hyvä tunne.
Kipu on tärkeä tunne, koska se auttaa meitä ymmärtämään, mitä me todella tarvitsemme; se näyttää meille, että meissä on vahingoittunut kohta.
Esimerkiksi nälkä ei ole paha tunne, vaikka monien mielestä se onkin epämiellyttävä.
Ilman näläntunnetta, ei olisi koko ihmislajia. Ellemme kokisi tällaisia tunteita, emme selviäisi hengissä. Jotkut ihmiset yrittävät päästä eroon näläntunteestaan esimerkiksi huumeiden avulla; mutta huumeet vaikuttavat ainoastaan tunteeseen, eivät tarpeeseen. Se, että minun on nälkä tarkoittaa, että elimistöni tarvitsee energiaa. Mutta vaikka hämäisinkin itseäni ja huumaisin itseltäni pois näläntunteen, se ei vie pois energian tarvettani.
Ihmiset huijaavat paljon itseään ja luonnollisia tunteitaan, kuvittelevat tarvitsevansa asioita joita eivät oikeasti tarvitse. Jos tiedostaisimme ja näkisimme itsemme läpi, meillä ei olisi ongelmia. Tietäisimme, että ongelmat ovat meistä sisältä lähtöisin, aivan niin kuin ovat arvotkin ja niiden kautta myös hyvä ja paha. Samaa hyvää ja pahaa joita sinä koet, ei koe kukaan muu, vaikka samankaltaisia piirteitä teissä saattaa ollakin esimerkiksi kasvuympäristön vuoksi. Samankaltaista elämää eläneet biologisilta ominaisuuksiltaan samankaltaiset ihmiset usein myös ymmärtävät toisiaan hyvin; sillä he ovat kehittyneet samankaltaisiksi, kuten myös heidän hyvänsä ja pahansa. Erilaista elämää eläneiden ihmisten on vaikea ymmärtää toisiaan, sillä he eivät tiedä, mistä toisen ajatukset ovat lähtöisin, koska eivät ole koskaan kokeneet samoja asioita.
Harva meistä myöskään ymmärtää, ettemme näe asioita puhtaina; liitämme niihin aina jotain itsestämme. Hyvä ja paha ovat asioita meissä, eivät meidän ulkopuolellamme. Ei mikään asia ole hyvä tai paha, me vaan pidämme sitä hyvänä tai pahana. Joku toinen ihminen pitää samaa asiaa pahana, toinen ihminen hyvänä. Sen vuoksi; ei mikään paha tule meihin ulkoa, vaan sisältä se tulee.
Lakatkaa jo syyttelemästä muita ja herätkää.