IRC-Galleria

Mitä jos aika on kuin kirja?

Kirja ei ala eikä lopu. Kirja vain on. Se on kirja.

Mutta minä luen sitä.

Kirja ei tapahdu. Kirja on. Se vaan on jo. Se on tässä ja nyt, se on jo kokonainen. Siinä on jo kaikki.

Minä käännän sivuja. Päässäni tarina kulkee eteenpäin. Sitä mukaan kun käännän sivuja, tiedän kirjasta enemmän. Minä koen kirjan, mutta se kirja on jo olemassa. Minä en tee sitä; minä koen sen. Minä luen sitä.

Kaikki on tässä ja nyt. Ainoastaan kokemuksemme muuttuu.

Kirjan tarina ei kulje mihinkään, jos en lue sitä. Vaikka se onkin jo olemassa, se ei ole minulle olemassa, ennen kun luen sen. Eikö aikakin ole juuri sellainen?

Tai voitaisi käyttää toista vertauskuvaa.

Aika on kuin polku. Vaellan polkua pitkin eteenpäin. Mutta se polku on jo olemassa; en tee sitä polkua. Ainoastaan kuljen sitä. Kaikki on olemassa jo.

Aika tai elämä, miten sen haluaa ottaa. Mitä jos elämä on vain kokemus ajasta?

Ikuisuus on tässä ja nyt. Juuri tässä hetkessä. Samoin kuin kirja on jo olemassa, luin sitä tai en. Polku on jo olemassa, kuljin sitä tai en. Vaikka pysähtyisin, se on silti olemassa. Vaikka lopettaisin kirjan lukemisen, kirja ei lakkaisi olemasta.

Kysymys onkin meidän kokemuksestamme.

Joskus mietin... Mitä jos en olekaan kirjailija? Mitä jos en teekään tarinaa, vaan olen se tarina?

Se on uskomatonta ja hämmästyttävää. Mieletöntä.