IRC-Galleria

olin kattonu jo vuosikausia
ku äitiä sattu ja oksetti
kerran sen lääkitys sai sen tuijottamaan kehoansa katonrajasta
se kuulosti ihan hiton pelottavalta
äiti oli riekaleina
tarjosin sille röökiä
vaikka vihasin savua

kerran putosin hyllylle kurotellessani
sen päälle
se kaatu ja pelkäsin sen lonkan murtuneen
sillä oli taudin takia niin hauraat luut
se oli kammottava syyllisyyden tulva

tukka lähti ja kasvot turpos
peruukki yritti palauttaa osan naiseudesta
mutta se tuntu aina vieraalta,
steriililtä
vaikken sitä sillon tajunnutkaan

yks aamu puhelin soi oudon varhain
isi puhu pitkään ruokapöydän äärella
olin heränny kattomaan
luuri meni kiinni ja isi kerto
että äiti on kuollu
soitin ystävälle etten tuu kouluun
sairaalassa pussasin äidin kylmää otsaa
huone oli sinertävä.

sain psykologilta lohdutukseksi aku ankan taskukirjoja
hautajaiset ovat täysin hämärä muisto
mua varotettiin ettei pidä pelästyä
jos joskus nään äidin istumassa sohvalla

en oo nähnyt


en tykänny käydä haudalla -
ei siellä kuitenkaan ollut mitään
varmistuin siitä ettei jumalaa ole.

äiti oli poissa.


vuosia myöhemmin, yhtenä yönä
olin kävelyllä uurnalehdon suunnalla.
poltin pilveä
ja sitten tunsin yllättävää vetoa
mennä hautapaikalle.
polvistuin,
holvini avautuivat
ja itkin pois kaiken sen jännitteen
jota olin jostain syystä varastoinut sisääni.

hautuumaa lakkasi tuntumasta täysin turhalta
rakkaus suuteli kuolemaa.