IRC-Galleria

Tällä viikolla metro uutisoi: "Nuorten kielitaito on jo liian kapea työelämään". Jutussa uutisoitiin että kuinka nuoret osaavat kyllä englantia, mutta työmarkkinoilla kaivattaisiin muitakin kielitaitoja. Itselle tuli tästä heti mieleen se, miten usein pakkoruotsia puolustetaan sillä, kuinka "nuorten kielitaito heikkenisi jos ruotsia ei opetettaisi" ja "ei yhden uuden kielen osaamisesta haittaa ole". Mitenkähän lie. Ohessa oli myös tilasto siitä, minkä kielen/kielten osaamista yritykset painottavat työhönottotilanteessa. 50% Venäjä, 36% Portugali, 29% Kiina, 24% Espanja, 19% Englanti, 16% Ranska, 13% Viro, 13% Saksa, 10% Italia, 9% Ruotsi. Tuorein tilasto vuodelta 2009. Eli tilastojen valossa yritysten kannalta suomessa kannattaisi opettaa kouluissa pakkovenäjää. Pakkokiinallekkin näyttäisi olevan yrityksillä yli tuplasti enemmän kysyntää kuin pakkoruotsilla. Olisiko jo korkea aika päivittää kielipolitiikkamme ajantasalle.

http://www.adressit.com/kansanaanestys_kaksikielisyydesta

Allekirjoittakaa, jotta yksi Suomen ongelmakohdista saataisiin korjattua.

Itselläni ei ole mitään kielten osaamista tai ruotsin kieltä vastaan. Kuitenkin on niin, että ruotsi nauttii asemaa Suomessa, joka on yhteiskunnallisesti paljon syvemmälle ulottuva mitä esim. pakkovenäjällä oli ex-Itäblokin maissa.

Ruotsin kieltä vaaditaan, jotta voi saada akateemisen tutkinnon suoritetuksi Suomessa.

Miksi muilla (oikeilla) vähemmistöillä ei ole samanlaista asemaa kuin tällä yhdellä kielivähemmistöllä Suomessa? Tiedän: historia, mutta silti, kaikkien historianjäänteiden säilyttämisen ei tulisi olla itsearvoista. Suomessa romukoppaan joutaisivat mm. pakkoruotsi ja pakollinen varusmiespalvelus.

Ruotsin sijaan pitäisi olla mahdollisuus valita joku toinen suuri kieli, kuten venäjä, jolla on vain 1% puhujakunta ei-venäläistaustaisten suomalaisten keskuudessa. Kun Venäjä samalla on Suomen tärkein yksittäinen kauppakumppani luulisi olevan kaupallisistakin näkökulmista loogista panostaa tähän osa-alueeseen. Saksa, joka on Suomen 2. tärkein yksittäinen kauppakumppani heti Venäjän jälkeen on kielenä paljon venäjää osatumpi ja ainoa kieli englannin ja ruotsin ohella jossa esiintyy Suomessa syvempää osaamista.

Ruotsinkielisillä on omat yliopistonsa, joihin on huomattavasti helpompi sisäänpääsy kuin suomenkielisiin yliopistoihin. Kun samalla ruotsinkielisten hakijoiden sosioekonominen asema on jo valmiiksi keskimäärin varsin selkeästi parempi, pedataan tässä vain siloitellumpaa tietä hyvään tulevaisuuteen niille joilla usein jo valmiiksi on varakkaat lähtökohdat ja isin toimitusjohtajan palli pitää arkiset rahahuolet poissa iloisesta mielestä. Åbo Akademissa koulutetaan Suomen eliittiä, ja kun näin on niin esim. Turussa jotkut suomenkieliset vanhemmat harrastavat sosiaalista kiipimistä laittamalla lapsensa ruotsinkieliseen kouluun, jolla taataan tälle lähtökohtaisesti paremmat eväät tulevaisuuteen.

Sanotaan nyt tähän loppuun vielä, että mielestäni mikä tahansa kaksikielisyys on rikkaus. Ruotsinkielisyys ei kuitenkaan ole mielestäni sen arvokkaampaa kuin mikä tahansa muukaan kaksikielisyys Suomessa. En myöskään vastusta vähemmistöjen oikeuksia, vaan mielestäni kaikille kuuluisi taata mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet, niin että syrjintään ja suosintaan tulee puuttua. Ruotsin kieli voisi mielestäni säilyttää asemansa alueellisesti, ei valtakunnallisesti.

(Kirjoittaja opiskelee Åbo Akademissa puolan kieltä, jonka lehtoraatti ÅA:ssa laukkautetaan tämän lukukauden jälkeen säästösyihin vedoten yhdessä Suomen varakkaimmassa yliopistossa. Kirjoittajan oma sukunimi myös kuuluu niihin nimiin, jotka suomalaistettiin alkuperäisestä ruotsinkielisestä asustaan 1800-luvulla.)