IRC-Galleria

1) Joka paikkaan (varsinki niskaan) sattuu eilisen jälkee ihan helvetisti.

2) Mulla on tylsää, koska kaikki on jossakin huitis ja mä oon himas.

3) Ulkona on kylmä.

4) Haluis kirjottaa, mut ei oo minkään näköst inspiraatioo.

5) Väsyttää niin helvetisti, että...

---

Muttamutta, on jotain hyvääki!

Minnan tuliainen. ^^

Mut siitä kiitokset Antille. :DD

Ja ehkä vähän Minnalle. ;))))

MINULLA EI OLE TYLSÄÄ MINÄ EN KIRJOITA SONGFICCIÄ (originalia sama asia) SNOW WHITE'S POISON BITEN SO CINDERELLASTA. ja caps ei ole mun kaverini ei ei.

angst. missä vitussa sä olet 8< miss u.

Minulla on ollut kylmä,
niin monena yönä peräkkäin.

Minä olen ajatellut sinua,
niin monena päivänä peräkkäin.

Minä olen itkenyt vuoksesi paljon,
niin monena iltana peräkkäin.

Minulla on ollut ikävä,
niin kova ikävä, joka helvetin aamu.

Joka kerta kun herään tähän todellisuuteen,
päivään uuteen.

Kylmäkouristus

Tummuudesta kuiskailee kirkas silmäpari
/viettelee/
ja unohdetut kutsuu jäätyneeseen

Silloin kun hyinen usva kasvaa lännestä
ja rannalta sieluton katselee kylmyyden tiivistymiä
Olemme kadotetut kiirastuleen!

Kimalteleva musta vesi saattaa nieluihinsa hukkuneet

Halki tuhansien vesisirpaleiden
naarmuttamatta ihoja
löysimme perille
Mariaanien haudan syvimpään jäämereen

- - -

Balacenia
Aihe: Jäämeri
Nimi: Kylmäkouristus


No niin, aika aloittaa ruotiminen. Ensin otsikosta; Se on hyvä, oikein hyvä. Jo sanana se herättää huomion, mutta se on niin hyvä, että vaatii myös lähes täydellisesti onnistunutta runoa peräänsä.

Runon ensimmäinen säkeistö ei oikein hirveästi iske minuun. Siinä on käytetty perinteisiä elementtejä kuten tummuus ja kirkkaus. Ne tuovat tunteen aavistuksenomaisesta kliseydestä. Säkeistön lopun sanajärjestys on mielestäni eriskummallinen. Kiinnittäisin siihen huomiota. Voisiko väliin laittaa jonkun sanan tai vaan muuttaa sanajärjestystä. Kaiken kaikkiaan säkeistö ei vaan sykähdytä.

Toinen säkeistö jatkaa yhä perinteisillä sanavalinnoilla kuten:
- Hyinen usva
- Sieluton
- Kadotetut
- Kiirastuli
Varsinkin listan viimeiseen olen jo kurkkuani myöten täynnä. Koko säkeistöstä täytyy kuitenkin sanoa, että se on kasattu rakenteeltaan ja tekstillisesti jo paljon paremmin kuin ensimmäinen, vaikka noita sanoja uudelleen miettisinkin.

Yksinäinen säe runon keskivaiheilla on irrallinen muuhun nähden. Se pitäisi saada paremmin upotettua kokonaisuuteen, sillä noin se ei vaan tunnu toimivan. Siitä tulee kuitenkin esille ensimmäisen kerran kunnolla aiheesi. Säe ei ole huono, se ei vaan painu mieleen.

Viimeinen säkeistö on ehdottomasti runon paras. Miettisin jopa sitä säkeistöä että poistaisit kaikki muut ja pitäisit vain sen. Voisiko tuo viimeinen säkeistö olla koko runo? Voisiko tuon säkeistön ympärille rakentaa paremman tekstin?

Runon pelastus on siis viimeinen säkeistö. Muuten teksti on kimppu osittain yhtyeensopimattomia, jopa väkisin liimatuilta tuntuvia sanoja. Kaikki tarpeellinen tulisi esille viimeisessä säkeistössä ja jos runo olisi ollut vain se, olisi se kuulunut kilpailun parhaimmistoon.

voi vitun writer's block.

Tällaisen kummallisen pätkän kirjoitin. Alkoi unena, johon sitten keksin jatkoa. Siis tämä kohtaus ei ole unesta vaan kokonaan omakeksimääni (en harrasta edes näin vähän "likaisia" unia) ja koko jutun ideana on saada lukija kuvittelemaan, ajattelemaan, kyseenalaistamaan. Palaute olisi IN ja olisi kiva tietää millaisia ajatuksia ja tuntemuksia tämä herätti.

"Tekisitkö minulle palveluksen?"
Minkä? Hänen ilmeensä on tutkimaton, mutta hän näyttää vilpittömältä. Hänen äänensäkään ei ole kuin inuva.
Miksi minun pitäisi sulkea silmäni ja pitää ne kiinni? Miksi ihmeessä? Hän näyttää niin pyytävältä... No, mitä haittaa siitä voisi olla?
Nuotion valo näkyy punaisena luomieni läpi. Hänen sormensa ovat viileät - miksi hän otti kasvoni käsiensä väliin?!? Ei kai - ... Minä värähdin ja hän vetäytyi. Mutta huuliani kihelmöi... Miksen avaa silmiäni ja lähde…? ...Koska tahdon hänen suutelevan minua uudelleen… Tuntuu typerältä edes ajatella noin! Jos hän tietäisi että se oli ensisuudelmani...
Hän liikahtaa - ja suutelee minua, hänen huulensa ovat niin pehmeät... Aivan kuin olisin jokin eksoottinen hedelmä jota hän maistelee... Ei, ei, ei, älä lopeta!
Hän on kuin kissa, puhuu minulle kehräävällä äänellä... Voi, miksi hän pyysi minua avaamaan silmäni? Hänen ilmeensä on kummastunut ja huvittunut ja saa minut laskemaan katseeni. Näytin varmaan naurettavalta; äänetön pyyntö 'etkö voisi suudella minua uudelleen?'
Nyt hän nostaa leukaani, voi, kunpa hän suutelisi! Tuo hänen vino hymynsä, hän sai itsevarmuutensa takaisin. HEI! Hän kaatoi minut selälleni ja tukahdutti huutoni huulillaan... Miksi minusta tuntuu tältä, en tiedä, tahdon enemmän - Rauhoitu, minä sanon! Pakko saada nämä nyrjähtäneet aivoni sijoilleen! Hänen hiuksensa ovat niin pehmeät ja hän maistuu hyvältä - ota ne käpäläsi pois hänen hiuksistaan! Enpäs. En tahdo! Mutta... Mitä jos Varjot tulevat? Tässä heille riittäisikin nauramista, 'kannattiko unohtaa vahtiminen vain tällaisen vuoksi', he kysyisivät - Hänellä on kylmät sormet! Ei lainkaan ihme, koska lämpötila on niin matala...
Joku tulee! Äkkiä piiloon! Maa on niin kova verrattuna hänen kosketukseensa... Miksi olen niin pahoillani kun hän irrotti sormensa minusta? Hei, se on Mummeli! Kylläpä hän nauraa riettaasti...
"Osasinpas jo odottaakin tätä! Mutta, tänä yönä ei teille kyyhkyläisille ole aikaa, sillä meidän on mentävä heti..."

Lisäksi kaksi vähän vanhempaa runoa:

Aurora

Valkea joulu
kuitenkin
Kuin tyynysodan jäljiltä
untuvainen lumi
Jouluruokaa
lahjoja kuusen juurella
naurua
Näennäisidylli

Aamunkoi
Misteli ja
yllätys
Silkinpehmeät huulet

Unen hauraus

Tämä siis on uutena vuotena tehty myöhästynyyt jouluruno ja seuraava on ruokapöydässä aamulla koulusta pois jäämisen jälkeen saadun inspiraation seurausta.

Lyhtyni

Katkera rakkaus
sen viimeiset säteet
valaisevat polkuani
Pimeyden ensi hetkenä
Kaikki tulee loppuun
Kun verinen kuu
nostaa katseensa
horisontista
Suoraan
minuun.

"Älä itke", hän sanoi kuiskaten.

Pystyin tuntemaan hänen lämpöisen hengitykseni kasvoillani ja sydämeni pamppasi kovempaa kuin koskaan. Alex katsoi minua suoraan silmiin, enkä itsekkään kääntänyt katsettani. En tahtonut. Alex otti toisella kädellä kädestäni kiinni ja nousi ylös, vetäen minut mukanani. Hän kietoi kätensä minun ympärilleni, ja katsoi minua edelleen. Kiedoin omat käteni hänen kaulansa ympäri ja laskin pääni hänen olkapäälleen. Alex irrotti otteensa ja nosti kädellään leukani ylöspäin nähdäkseen kasvoni. Pian tunsin hänen lämpöiset huulet omissani.

tuli mieleen tosi hyvä tarinanpätkä, josta vois alkaa työstää jotain isompaa.

If you did see me, you did not
...want me.
It hit me hard below the belt. I gave all back with fists.

This tension between us is more than just a glance.
Power: up.
No more taking control.

If it goes on like this, I swear I'll be dead by Chrismas.
Your fault - guilty you are!
I never decided to have headaches.

And I never preferred someone else - I promise,
I told not to compete.
As they obviously couldn't compare.

It was - will be - only you. Always and all ways.