Olin parasta aikaa
elämäs elämäni parasta aikaa
Tavoitellen sitä pientä palasta taivaast
Paljon sitä aikaa nyt on kulunu? Kuukausi? Anyway, ei helpota sitte millää. Hetkellisest ehkä, mut taas alkaa ahdistaa ja itkettää.
Mun poni pääs ylläpitoo Vaasaan, kahelle ponitytölle. He kävi testaamas Killii eile, ja mä eka näytin et mite se kulkee. Jessus ku voi poni liikkuu täydellisest. Miks just nyt? Se ei oo tän reilu vuode aikan ollu kertaakaa niin hyvä. Ja sit ku nää tytöt meni selkää ni eiks herra päätä kenkkuilla, eka menee järjettömän kovaa ja sitte ei suostu ees ravaamaa... Mut sai he sen kulkee iha nätisti, ja sinne lähti. Toisaalt helpottaa, jäähän mul enemmän aikaa lapsihevosee ja vanhaanherraan ja tietty mun kullalle <3 Mut todellaki haikee fiilis, onhan se mun eka poni ja maailman ihanin luonteeltaan. Mut hyvään kotiin pääsi (:
Puss och kram <3