IRC-Galleria

Lueskelinpa Suomi24:n keskustelupalstalla juttua, jossa lappeenrantalainen nainen ihmetteli, mistä saada uusi kumppani edellisen pitkän suhteen loputtua. Sanaa "sinkku" hän kauhisteli ja totesi kaipaavansa turvallista olkapäätä. MUTTA, ja nyt päästänkin itse asiaan, baareissa hän ei tykkää käydä ja treffipalstat eivät tunnu hänestä oikealta vaihtoehdolta. Nämähän eivät siis tietenkään ole ainoita vaihtoehtoja tavata naimakelpoisia miehiä, mutta sama passiivinen henki, jonka tunnistan ympäröivässä maailmassa lähes joka päivä, heijastuu myös tästä kirjoituksesta. Vanha sanonta: "kukaan ei sinua kotisohvaltasi tule hakemaan" pitää paikkansa myös tässä tilanteessa. Mistä lähtien maailmassa on haluamansa asiat saanut laittamatta itse tikkuakaan ristiin?

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että etsimällä ei ikinä mitään löydä. Ja liekö nainen kauhuissaan sinkkuudesta vain siksi, että hän on tottunut elämään parisuhteessa? Yhdestä suhteesta tuskin kannattaa hypätä seuraavaan vain siksi, että yksin olo kauhistuttaa. Kun alkuvaikeuksien yli on päässyt, saattaa sinkkuna olemisesta löytyä niitä verrattomiakin puolia. Yksi parhaita puolia sinkkuna olemisessa mielestäni on se, että ystäville on aikaa lähes rajattomasti. Edellyttäen tietysti, että heilläkin olisi omilta parisuhteiltaan aikaa minulle, mutta se onkin jo sitten aivan toinen juttu. Sinkkuna elämän sisältö rakentuu jostakin muusta kuin parisuhteesta, mikä mielestäni on tulevaisuudessa hyvän parisuhteen rakennuspalikka. Viihdyt itsesi kanssa, tunnet itsesi ja osaat olla jotakin muuta kuin vain parisuhteen toinen osapuoli.

Kumpikaan tila itsessään ei ole tavoittelun arvoinen: ei sinkkuus eikä parisuhde. Onnellisuuttahan kaikki kuitenkin vain haluavat, kukin pyrkii siihen omin keinoin. Myönnettäköön, että itsekin monesti valitan, miten Lappeenrannan miehistä ei tunnu olevan mihinkään, mutta en aktiivisesti hae parisuhdetta vain ollakseni onnellinen elämässäni. Mutta en myöskään elä siinä harhaluulossa, että elämäni mies soittaisi ovikelloani, työstäisi yksin suhdettamme muutaman vuoden, kävisi keskustelun naimisiinmenosta ilman minua ja eläisimme onnellisina elämämme loppuun asti. Kaikki tämä vain siksi, että minulla oli unelma ja joku muu toteutti sen? ;)