IRC-Galleria

Aika pirun kummallista.
Asiat loksahtelevat paikoilleen. Liian helposti. Nuoruus kaiken kestää? Olen ihmetellyt, että miksei musta vielä ole tullut nalkuttavaa avovaimoa. Jaa olenkohan kenties hiukan liian aikaisessa tämän pohdintani kanssa, yhdessäeloahan on takana peräti viisi kokonaista päivää! No niin, kyllä sen aika siis koittaa.
On ollut loistoviikko, vaikkakin hiljainen. Tuntuu kuin istuisi sohvassa, johon jatkuvasti asettuu parempaan asentoon. Kokeilee mikä tuntuu hyvältä. Toistaiseksi kaikki on tuntunut hyvältä, kuitenkin seuraava aina edellistä paremmalta. Asuntoon asettuminen on ollut mukavaa alusta lähtien. Muuttoapu oli korvaamaton, jokaisen ihmisen pienikin teko oli pois minun murheistani. Suurkiitos kuuluu tietysti Jussille ja iskälle, jotka kantoivat raskaat tavarat kahdestaan. Jättimäisesti auttoivat myös Katri ja Jori, joita ilman laatikot lojuisivat edelleen täyttäen kulkuväylät, yhdessä lopputuloksemme oli: jäljellä yksi tyhjentämätön laatikko! Tavarat menivät paikoilleen kuin ajatuksen voimasta, ehkä tämä johtuu syvästä ja pitkästä ystävyyssuhteesta Katrin ja Jorin kanssa :) Teletappinen yhteys! Saunominen muuton lopuksi karisti viimeisetkin stressinjyvät ja jäljelle jäi puhdas pöytä, josta aloittaa. Kuka olisi korjannut vessan, jos ei Janne ja kuka ripustanut suihkuverhon, ellei Jaakko? Niin ja kuka olisi tietenkin kantanut sohvatuolin neljä kerrosta rappusia ylös, ellei Jaakko??? EI KUKAAN :D Kiitos!
Tällä viikolla kotiaskareet ovat menneet omalla painollaan tasapuolisesti. Ruoka on ollut pöydässä, tiskit tiskattu joka päivä, vaatteet korjattu kaappiin ja roskapussit kulkeneet joutuisasti ulos roskikseen. Ei valittamisen sanaa! Uutuuden viehätys tietysti motivoi, mutta toivottavasti myös rutinoi :) Hihi kuulostaapa hauskalta. Harmittaa, että liikunta on muiden kiireiden takia jäänyt vähäiseksi ja siksi olo on välillä täysin puhti pois. Toivottavasti ensi viikolla kaikki tasaantuu Jenninkin muuton suhteen ja päästään takaisin jumpparytmiin :) Kohota kuntoa, rauhoita mieltä :) Olen todennut, että jos päivät pitkät makoilee sohvalla, niin valittaa helpommin täysin turhista asioista. On liikaa aikaa ajatella, turhautuu ja tästä seuraa nalkutus! Sitäpaitsi ties mitä ihmeitä kotona on tapahtunut kun on kaksi tuntia poissa: sauna päällä; ruokaa pöydässä; tiskit tiskattu... Saahan sitä unelmoida :) Teemu on kyllä kauhean suloinen, kun tekee minulle aina eväsleivän aamuisin. On kiva mennä töissä aamukahville, kun on Temen tekemä leipä ja kaikki työkaverit kateellisia, toisen tekemä leipä maistuu aina paremmalta.

Huh, ensi lauantaina on perheen keskeiset tuparit, aion leipoa pekoni-sienipiirakan, juusto-oliivicroisantteja, suklaakeksejä ja suklaavaahtoa. Teemu tekee kanasalaattia. Ostan viinitönikän ja juotan kaikki hiprakkaan.

Tyynen tyyni. Tyyny.