IRC-Galleria

Perjantaina olimme meillä, kokeilimme mm. montako mahtuu istumaan mun uudelle sohvalle vierekkäin! No viisi :)
illasta jäi mieleen vain: mä oon kulta pahoillani... mikset sä voi olla?

oli mukavaa, aina on, mutta sitten riehuin.
ja hänkin riehui.
ja yhdessä riehuimme enemmän.
mutta kaikista eniten riehuimme kun Jussi tuli mukaan riehumaan.

mentiin walter'siin, josta muistan tequilan ja Jorin ilman paitaa.
nipistin hänen nänniänsä!
Jussi puri rintakehään...

tequilan jälkeen muisti on omaa luokkaansa.
eli siis sen tyyppistä, jonka voi aamulla päätellä vartalostaan löytävistä ruhjeista.
päättelin polvista kontanneeni
reidestä terävän kulman osuman
mahasta sekajuonnin
päästä liköörin
kurkusta mekkaloinnin
silmistä itkun
Yhteenveto: en voi kovin hyvin.

Nukuin ja nukuin, inisin, masennuin, itkin
worst hangover ever.
unohdin krapuloinnin kultaisen säännön:
NEVER BE ALONE!

pelastauduin armaiden hellään huomaan street cafeen
siellä Tiina, Jenni ja Jori valoivat elämään uskoa.
Totesin, että on huono olo
ja minua lohdutti niin kun jollekin sain sen sanoa
uudelleen ja uudelleen,
ei haitannut.

Hemmottelin itseäni syömällä Amarillossa :)
siitä tuli helskutin hyvä mieli!

menimme Webelle ja siitä lähti taas alamäki... HUHHUH.
en edes jaksa ajatella...
onneksi Jenni oli tukena!
Ei aina jaksa taistella yksin.

Sunnuntaina onneksi Äiti pelasti minut ja vei Askolaan,
sisko ruokki ja juotti, veli kiusasi, kissa halasi!
Äiti ilahtui lahjasta!

Sitten Teemulla oli puhelin kiinni, joten syöksyin hänen kotiinsa kutsumatta.
Ja hän minut tunnisti ja otti kainaloonsa.
Mutta mistään emme puhuneet...

Mystery Meat, miten tässä käy??

mulle tulee hätääntynyt olo kun on hiljaista
ja jonkun muun puhelin soi
tilu-lilu tilu-lilu
vas-taa vas-taa
pirrr pirrr

sit se loppuu ja rentoudun.
ah ihana kopiokoneen raksutus.

näin unta, että join 11 siideriä ja viimeinen kahdestoista oli menossa,
mutta en tuntenut oloani humaltuneeksi.
vitutti ihan armottomasti kun känni ei ottanut tullakseen!
uni johtuu varmasti Dr Philin eilisestä viina-jaksosta,
jossa oli nuoria alkoholisoituneita amerikkalaisia.
joku tyttö oli kuollut juotuaan 30 annosta 12 tunnin sisällä.

ensi viikonloppuna on kaikkien mamojen päivä!
mun oma muumimamma <3
annan äidille sellaisen hienon kahvipurkin ja siellä sisällä
on suklaakahvia! nams. sitten paketoin sen sanomalehteen
ja piirrän koristukseksi dinosauruksia ja kissoja ja koiria
ja kaikkea niiltä näyttävää, ehkä myös madon.
sitten laitan siihen teipinpätkällä kiinni postista ostamani hienon
muuminkortin! sitten mun rumat dinosaurukset ja kissan ja koiran tapaiset
ja yksi mato ilakoivat yhdessä ja laulavat äidille kaikkea,
paitsi paljon onnea vaan!
meidän äiti vihaa sitä amerikka-rallatusta, niin se aina sanoo.
ja sitten korskea veljeni ei tule ollenkaan,
hänen beibsi täyttää vuosia justiinsa samaa aikaa.
mutta sisko ja minä tehdään ruokaa ja kikatellaan
ja äidille tulee hyvä mieli ja meille tulee hyvä mieli
ja kun kaikilla on hyvä mieli, niin se jää päälle koko päiväksi
ja sitten meidän kolmikko levittää hyvää mieltä kaikille sinä päivänä.

mun oma muumimamma!

näin unta, että join 11 siideriä ja viimeinen kahdestoista oli menossa,
mutta en tuntenut oloani humaltuneeksi.
vitutti ihan armottomasti kun känni ei ottanut tullakseen!
uni johtuu varmasti Dr Philin eilisestä viina-jaksosta,
jossa oli nuoria alkoholisoituneita amerikkalaisia.
joku tyttö oli kuollut juotuaan 30 annosta 12 tunnin sisällä.

ensi viikonloppuna on kaikkien mamojen päivä!
mun oma muumimamma <3
annan äidille sellaisen hienon kahvipurkin ja siellä sisällä
on suklaakahvia! nams. sitten paketoin sen sanomalehteen
ja piirrän koristukseksi dinosauruksia ja kissoja ja koiria
ja kaikkea niiltä näyttävää, ehkä myös madon.
sitten laitan siihen teipinpätkällä kiinni postista ostamani hienon
muuminkortin! sitten mun rumat dinosaurukset ja kissan ja koiran tapaiset
ja yksi mato ilakoivat yhdessä ja laulavat äidille kaikkea,
paitsi paljon onnea vaan!
meidän äiti vihaa sitä amerikka-rallatusta, niin se aina sanoo.
ja sitten korskea veljeni ei tule ollenkaan,
hänen beibsi täyttää vuosia justiinsa samaa aikaa.
mutta sisko ja minä tehdään ruokaa ja kikatellaan
ja äidille tulee hyvä mieli ja meille tulee hyvä mieli
ja kun kaikilla on hyvä mieli, niin se jää päälle koko päiväksi
ja sitten meidän kolmikko levittää hyvää mieltä kaikille sinä päivänä.

mun oma muumimamma!

onneksi olkoon!!
Hänä on nyt ollut kaksi vuotta omillaan.
Kaks vuotta, eikä se vieläkään tunnu omalta!
Mieluusti asuisin jonkun muun kainalossa :)
Jakais vastuun
tekis listan jääkaapin oveen
kuka tiskaa maanantaina
ja kuka torstaina?
kuorsais niin kovaa, että kainolo ärähtää
tökkäsee ja pakenee tyynyn alle.
heräisi sitten aamulla kun toinen kolisee keittiössä
olisi suihkussa vaikka toinen koputtaisi oveen kiireessä.
imuroisi just silloin kun kainalo yrittää katsoa tv:tä.
veisi illalla peiton sohvalle ja kävisi siihen nukkumaan,
koska on vieläkin vihainen aamulla syttyneestä riidasta
koskien sukkaa keittiössä.
voi niin
niin olisi
hakisi sukan keittiöstä, rutistaisi sitä
konttaisi salaa makuuhuoneeseen,
vaivihkaa kiipeäisi sänkyyn ja laittaisi päänsä kainaloon.
kainalo vetäisi lähemmäs itseään
ja nukkumatti sammuttaisi valot.




Niin olipa vappu ja kaikenmoiset karkelot! Kävimme Kaisaniemessä, ravintola kaisaniemessä! Oli bileet, kivat bileet, mutta vessaan ei tahtonut päästä ja ilman happipitoisuus oli ihmisten ruumiinlämmön nousun takia hyvin pieni. Myös useilla tupakoilla oli osuutta asiaan. Mutta tanssi! Tanssi tanssi tanssi, melkein kuin transsi, antautuminen tanssilattialle rinkadinkin soidessa. Niin mitä sitten jos välillä tanssahdellessaan melkein osui johonkuhun tai jos joku muu tanssahdellessaan melkein osui minuun, sitten nopsa katse ja hymy anteeksipyydöksi.

Se oli seikkailu niin
seikkailu läpi itsehallinnan
ja fyysisen tasapainon

matka bilebussissa nauratti ja vuoroin väsytti
makasin teemun sylissä ja kihersin, naureskelin kun täpötäysi bussi ajoi kello neljä eteenpäin niin hurjasti, että yksi humalainen ei meinannut kyydissä pysyä.
ihmiset lauloivat ruotsiksi ja minä nauroin tahdissa
teemu silitti mun tukkaa,
ehkä hiljentääkseen, ehkä kiintymyksestä,
mutta se tuntui hyvältä.
seuraavaksi olimme Porvoon linja-autoasemalla ja minä juoksentelin kohti ruokaa ja taksia ja olo oli kerrassaan hulvaton auringon noustessa puoli kuudelta.

viimeisen kerran kurkkasin verhoista ulos seitsemän jälkeen
päässäni vallitsi rauha ja tyhjyys,
jonka toivoin jatkuvan ikuisesti.

perjantait töissä on ihan syvältä.
siks pitää lähteä pois!
ostamaan särkylääkettä,
voi pää raukka parka.

Hitsi tää maailma on pullollaan nättejä ihmisiä!
Miks pitäis enää katsoa peiliin,
tai tuijottaa toisen kuvaa,
tai vartaloa, kasvoja, ihan mitä vain.
Kaikki on niin kauniita,
et pitäis siirtyy sisimmän katsomiseen.

Eikö ole turhaa sanoa jollekin,
että näytät kauniilta?
Niin näyttää miljoona muutakin,
ei siinä ole mitään erikoista!
Kun meidät ihmiset lätkitään isoon kasaan
niin ei kukaan sieltä enää erotu edukseen
ei sellaiseen voi keskittyä.
Siksi missikisoissakin on vain kymmenen osallistujaa.

Tuleehan siitä silti hyvä olo laittautua nätiksi
jos sen tekee oikein.
Se hyvä olo paistaa sisältä ulos,
eikä ole vain pinnallista.

En tiedä mitä tällä hain...
Tarvitseeko sitä mitään hakeakaan?

tänään päätin ettei kaikista äänistä tarvitse välittää.
mulla on aika hyvä kuulo ja siksi säpsähdän usein katsomaan ympärilleni,
kun kuulen rapinaa
tai ihan mitä vaan.

sitten tänään aamulla huomasin, että osaan erotella äänet
mistä kiinnostua
mistä ei
nimittäin porakone, kaivuri, raksamies
ne on kaikki siellä ulkona
valkoiseen huppuun peitetyn talon kimpussa.
työ on meteliä ja meteli työtä
mitä enemmän, sitä enemmän.

muodonmuutos,
itsevarmuuden puutos,
kohtasi sen talon
ja sain tietää: se on tarttuvaa.
kesäksi munkin ikkuna peitetään valkealla hunnulla
ja sedät töissä kurkkii ikkunasta sisälle,
mut oon päättänyt: näitä ääniä kuuntele en.
porakone, kaivuri ja raksamies kuuluu listalle:
älä kiinnostu
vaan nuku.

Heräsin viideltä torstai-aamuna oman teemuni kainalosta.
Siihen hänet jätin, nukkumaan.
Minut haki aluemyyntipäällikkö ja vei lempäälän ideaparkkiin,
jännitti kovin. 50 miestä, huoltomiehiä ja minä.
Säätämiseksi meni koko alku.
Sit sain kahvia, enpä ole muuten yhtä hyvää usein juonut!
Nam takaisin sinne voisin kahvin takia matkustaa.
Sitten pitkästyin ja vaihtelin kalvoja, nauroin kun kuulin rapinaa.
Tauolla huusin kaikille: juokaa tsuffee, se on hyvää!
Näytin esimerkkiä ja hain kuppia toisen perään.

Mun saarna! Mun laskutusasiaa! Mun jännitys!
Se raukes.
Avasin tötteröni ja hölpötin hassuille höpsöille
siitä, kuinka kivaa on saada hienoja laskuja.
Heitin vitsin ja pari, hymyilin sitten.
Joku nauroi, toinen potkaisi tuolia.
15 minuuttia oli ohi.
Seuraava hiilidioksidi kylmäaine -hömppä kesti kaksi tuntia.

Iltapäivällä pääsin Tampereelle hotellihuoneeseen.
Voi sitä onnen tunnetta, kun "Yli Aidan" alkoi tv:stä!
Sitten täytyikin mennä vetelemään Plevnaan pihviä,
vuohenjuustosalaattia, suklaamussea.
Mutta ennen kaikkea
siideriä
tervasnapsia
lakkalikööriä
niin paljon kuin halusi, pomon piikkiin!
Hurmos oli mahdoton.

Yöllä kävelimme herra Johtajan ja Timon kanssa kohti hotellia
vaan matkamme pysäytti Paappa.
Se ei ollut mikään tavallinen vaari,
vaan jopa riehakas baari.
Johtaja ja minä otimme lonkerot,
Timo paljasti tänään juoneensa alkoholittoman oluen,
petturi.

Käänsin päätäni tyynyllä klo 02.10
ja nukahdin.



HERÄTYYYYYYYYSSSS
klo.07.00
TUTUM
löin pääni katon kulmaan
perkele
sen jälkeen en tiennyt onko krapula vai ei.

Aamupalalla näin Martina Aitolehden,
tähtäsin sitä nakilla nieluun!

Hirveän tylsää kaakatusta Ideaparkissa.
Kävimme Supermarketissa paijaamassa koneita.
Jotkut isoja, minä pieniä.

Työt loppuivat ja istuimme Timon kanssa autoon.
Pidin led-lippistä päässä ja hihkauttelin sopivin ajoin
"JIHAA"
kuuntelimme Fatboy Slimin mixausta Ritariässän tunnarista.

Odottelin Tiinaa linja-autoasemalla, mikä omituinen paikka
meidän tavata.
Sekopäisyys alkoi kun katseemme kohtasivat.
Minä istuin, Tiina tuli ovesta sisälle.
Hymyä kaikki!
Pian löysimme itsemme montusta.
Siis Montusta, paikallisesta baarista.
Rela lonkero seuranamme, puumerkit vieraskirjaan sekavaan.
Ja sitten nauratti niin!
Poltimme koko naurut toisten pihalla ja löysimme
Tampereen työläimmän ylämäen. Se oli ennen
alamäki. Ja välillä vieläkin on.

Sina haki meidät pois sekoilemasta ja asetuimme Hakametsään.
Minijuopottelu ja suurjuoruilu.
Pääsimme sohvaan mukavaan uinumaan...

Hähää ja aamulla katsoimme Oravan Oman Elokuvan!
Sina piirsi hienon kartan, mutta veikin meidät perille asti.
Kukkakaupassa tapasimme banaanipuun, sun muut.
Mutta Jusautukselle lähti ihan eri kaveri.
Viinakauppa imi rahaa 60 euroa!!
Jusautuksen osuus puolet,
hullu setä.

Löydettiin Lappiin tosi helposti,
seurasimme vain lumisia huippuja.
Jäimme vähän ennen pois
Koukkuniemessä.

Tgamma, Jusautus ja Hänä
matkasivat kohti Valintataloa.
Valitsemaan illan ja yön menuun.
Sekin tuli isännälle kalliiksi,
mutta selvisimme iloisina.

Keittiö oli kiva, joimme Tiinan kanssa pannun kahvia per nuppi.
Leivottiin mokkapaloja porukalla
niistä tuli jumalaisia,
kiitos pienten kätösten,jotka ne aikaansaivat.

Paikalle saapuvat tädit ja sedät olivat poikkeuksetta kivoja,
Vesa-miau yksi lemppareista
unohtamatta Saria, joka loi mun luomet
ja Jussin flickaa, jolla oli ihana huumorintaju (ja mekko)
Otimme neuvosta vaarin ja päätimme Tiinan kanssa
lähteä mukaan bileisiin,
niin päätti lopulta muukin juhlaväki.

-Romance-
Saatiin ruusut :)
Sitten bilettämään!
Aivan villinä menin ja biletin
ei mitään rajaa!
Sitten Juju lopetti ja vallattiin Tiinan kans
sikarihuone.
Huutoa, mekkalaa, paskalortto, ties mitä!
Jusautus ja Vesa-miau löysivät meidät ja sitten mentiin.
Käveltiin takaisin Koukkuniemeen, jäätiin vielä Tiinan kans
partsille perinteisille.
Kun päästiin sisälle, niin porukka oli jo melkein nukkumassa.
Näytti vähän ahtaalta ja oli riehakas mieli.
Joten separoitiin hetki tietokoneella aikataulujen kanssa.

Kello 05.00 kävelimme takaisin keskustaan.
Perillä olimme puoli kuuden jälkeen.
Oli helvetin kylmä.
Onneksi spurgu vihjasi läheisestä huoltoasemasta,
menimme sinne kaakaolle.

Klo 06.30 bussi kohti Helsinkiä lähti.
Nukahdimme.

Klo 09.30 bussi Porvooseen.
Pysyimme hereillä.

Klo 10.45 bussi Kevätkumpuun.
Teemua ja Jannea katsomaan.
Ääneni oli aika hauska.

tän päivän kapseli
supervitamiinikapseli

on
keltaisia
oransseja
vaaleanpunaisia
rakeita täynnä!

mulle sanottiin:
se parantaa
kaks päivää vaan

kapseli tekee mut iloiseksi
tahdon syödä tällaisen
joka päivä!