IRC-Galleria

voi olen masentunut! tämä päivä on potaskaa.
aamulla kun tulin töihin, puhelimeni soi käskevästi. vastasin siihen ja vittuperkelesaatanaa tuli kohtuudella. mokannut olen! väärä kaluste mennyt asiakkaalle, tässä sitä nyt hyvitellään, mutta ei asiakkalle mikään kelvannut. rahaa tyrkytän.
äsken... tuli työkaveri kertomaan, että Sami on ajanut hirvikolarin ja makaa nyt sairaalassa Helsingissä otsa rytyssä ja niska kurtussa. siis se Sami, josta kirjoitin olutpialaisten yhteydessä. se Sami, josta tuli mun uusi paras kaveri. se Sami, joka halasi mua ennen kuin lähdin kotiin... voi paskahelvetti.

^hänä

Mr. Sekkis <3

JOUP. Eilen ku menin himaa ni jäin tuijottaa telsust "Sexiest Celebrity bodies", oliko ehkä vähän koukuttavaa. Mut sit oli pakko lopettaa ja lähtee kirjastoon palauttaa leffaa. Siitä harhauduin kaupunkiin, jossa törmäsin Leksaan ja Inekseen ja seuraavaksi Metteen ja Tiinaan. Tuli hyvä olo! Lähdettiin tytsyjen kans seppälään, josta Tinde löys kauan etsimänsä punaiset sukkahousut, mä löysin kauan etsimäni vihreät sukkahousut ja Mette löys pallosukkia! Kelaatkaa sitä ja myös arvelkaa kuinka onnellisia oltiin. Käytiin sokokses ja poitsut Janne ja Teemu tulivat hakemaan multa kirjastokorttia, jotta voisivat aiheuttaa minulle taas lainauskiellon ja 19,40 euron sakot kirjastoon, kiitos. Mentiin koko konkkaronkka iloisin, sekavin ja meluisin äänin ensin marskiin ja sitten meille. Satoi, mutta luojan kiitos saatoin kantaa vessapaperipakkausta päälläni, enkä kastunut. Tiina laittoi sipulirenkaat ja lohkoperunat uuniin, mä säädin istumapaikkoja ja esittelin Mr. Sekkiksen. Poitsutki pääs perille jälkijunas jollain keinolla. Mette lähti 20 yli 8 bussilla kotiin. Piti kattoo joku leffa, mut ilmeisesti mieluummin katsottiin frendejä ja muuta yhtä laadukasta ohjelmaa ja kun simpsonit alkoivat, kaikki hiljentyivät kunnioitukseen, kunnes Janne sai huutaa "Mä oon nähny tän". No kuka ei olis nähny kaikkia ?? :D Iha sama kivaa oli. Nii ja sipulirenkaat on mun new best friend ja aion ostaa niitä 20 pussia pakkaseen. Hyvä Pirkka!! Olikohan ne pirkka.... Marko tuli kans meille ja tunnelma oli intensiivinen.
Kääk jotain
eikä mua väsyttänyt yöllä ollenkaan vaan yritin torkkua, mutta seurasin hamekyttää, kunnes se loppui ja kello oli puol yksi ja pakotin itseni nukkumatilaan.

ja miksi mä olen näin utelias???
ihan kysymyksenä vaan ja jos jollakulla on vastaus, niin kertoisitteko. kiitos.

unohdinko jo kertoa...
well absolutely
siis en muista enää
kiitos hei

---

mul on kahenkympinkriisi.
ihan oikeasti on.
luulen vakavissani, että kohta olen rypykäs ja lihon salamannopeasti syömisen jälkeen.
näkyviä merkkejä ei vielä ole, mutta ei hätää, kuvittelen ne jo päässäni.
näen ne jo. kuvittelen näkeväni?
ihan sama, mutta tuntuu kummalta.
en oo lihava, mutta pelkään, että musta tulee.
ei oo ryppyjä, mutta pelkään, että niitä tulee.
selkään tosin sattuu jo kuin vanhukseen,
siitä syytän pituutta.
luojan kiitos hieman ikääntyneemmille työkavereille, joista havaitsen kuin uutena tietona:
"ahaa olen nuori!"

hei mä haluan cecilian a.k.a K-Market Kevätkummun kauppiaaksi! Absolutelu.
hoidan ihan yksikseni vaikka palvelutiskin, kassan ja lisäksi samalla vilistän ympäri hyllyjä täyttäen ne ja iltaisin siivoan kuin hullu voro. puts plank velkam.

Tein eilen keksejä. Suklaa suklaa suklaakeksejä, joissa on suklaan seassa vähän taikinaa. Teemu tuli parahultaisesti meille just kun keksit kävelivät ulos uunista suoraan Teemun luo. Teemu tykkäsi ja söin monta! Hymyilin onnellisena tietysti, musta on ihanaa leipoa tai tehdä ruokaa Teemulle, paitsi jos epäonnistun. Kun Teme tekee ruokaa, niin se on lähes poikkeuksetta tosi hyvää! Välillä ihan liian rasvaista tosin, mutta mausteita herra on oppinut käyttämään paremmin, ennen sai aina pelätä tulisuutta :). Toin keksejä töihinkin lahjontatarkoituksessa, syötin molemmille, Timolle ja Reijolle, keksit. Timppa kehui mun keksejä jopa paremmaksi kuin Porvoon Suklaatehtaan suklaakakkua!! Joka oli kyllä ollut pettymys suorastaan...
Kuitenkin, tämä oli vain harjoituserä lauantaita varten. Minulla on pienet teekutsut. Teen keksejä ja ehkä suklaakakkua ja sitten suolaisia tuulihattuja. En tiedä jaksanko suklaakakkua väsätä, mutta toisaalta jokin suolainen piirakkakin vois olla hyvä?
Lisäksi esittelen Mr. Sekkiksen, josta alkaa olla sanomattakin selvää, että hän on oranssi merihevoslamppu, sillä olen sitä niin toitottanut. Teemu on toistaiseksi ainoa, joka hänet on minun lisäkseni tavannut. Eilen oli tarkoitus ottaa kuva hänestä, mutta aika meni leipoessa ja väsytti taas, varmaan tämän syksyn takia.

Mä haluaisin kaksi tai kolme tuolia. Ihan tavallista ruokapöydän tuolia. Meinasin ostaa IKEAsta, mutta en suostu! Kaikki muut huonekalut, paitsi sohvan, olen saanut ilmaiseksi käytettynä tuttavilta. Niinpä odotan vaikka hamaan loppuun asti, että jollakulla on kaksi tai kolme ylimääräistä tuolia. Pakkokierrätystä :).

Lisää hulluja visioita.
Aion viikonloppuna järjestää teekutsut! Tarjolle tulee myös kaikenlaisia herkkuja ja silmänruokaa by Mr. Sekkis.

joo kävin IKEAssa eilen tiisdagina
tarttu mukaan kaikkea todella hyödyllistä...
kuten merihevoslamppu!! se on aivan mahtava. oranssi iso merihevosen muotoinen lamppu. kiinnitin sen eilen seinään ja se hohkaa ihanan lämmintä oranssia väriä.. ah sitä autuutta!
ostin siihen energiansäästölamputkin. olen ylpeä IKEAsta, kun sieltä sai niitä! hyvä hyvä!
ostin myös ruman puun, punaisen, sellaisen rottinkiväkerryksen ja ripustin siihen koruni sekavaan järjestykseen. lisäksi mukaan tarttui lasinen nokkapullo öljylle, kun mua ällöttää niljakas öljypurkki, sellainen tahmea ja muovinen... sit sit sit mitäs muuta materiaa, tietysti: uusi vessaharja, lautasliinoja, leivontakippoja (punaisia!) , Teemulle valkosipulipuristin ja pattereita. nyt mulle tuli sairas visio, eli mun on pakko valokuvata rakas merihevoseni ja ujuttautua itsekin mukaan kuvaa, jotta voin laittaa sen tänne galtsuun ja kaikki voi ihastella herra merihevosta, jonka nimeksi täten annettakoon Mr. Sekkis! voisin tuijottaa sitä koko päivän, mutta mieluummin yön, kun on pimeää ja Mr. Sekkis uiskentelee salaa johdon varassa ympyrää.

gotta get home to him <3
Allu & Mr. Sekkis home alone!

Olutpialaiset sitten vähän venyi mun osalta, hitto mä mihinkää kauppaan menny ! :D Dokasin menemään hallilla, lisäksi mut arvottiin vielä olutpialaisjoukkueeseen... Lajit olivat seuraavat:
1. Tulitikunheitto
2. Tulitikkurasian raahaaminen maata pitkin haarojen välissä roikkuvan sitruunan avulla (!!!). Sitruuna oli siis sukkahousuissa ja sukkahousut sidottuna vyötärölle.
3. Lypsäminen. Kumihanskasta piti lypsää nuppineulan kokoisesta reiästä maitoa. Tämä kisa me voitettiin!
4. Kondomin puhaltaminen. Suurimman pallon puhaltanut joukkue voittaa, eli me!
5. Uimarenkaiden heitto. Uimarenkaat tuli heittää eri pisteytyksillä oleviin keppeihin.

Mun joukkue oli just kiva, tai oikeestaan pari tyyppiä oli tosi mukavia! Ne heitti just hyvää läppää ja seurasin niitä loppuillan tupakalle ja juteltiin kaikkea outoa. Myös Jennin isä oli siellä ja halasi mua ja pyysi tanssimaan :) Se oli hauskaa! Tanssittiin, vaikka en osaa tanssia yhtään, hehee. Sen jälkeen myös Jennin veli, Jamppa, pyysi mua tanssimaan, mutta tanssi oli hieman, hmm, epätoivoista, joten livistin paikalta. Sain ilmaisia juomalipukkeita, kun osa tutuista työkavereista oli autolla ja sisäänpääsylippuun kuului 4 lipuketta. En tiedä montako loppujen lopuksi join, mutta ainakin neljä omaani ja ehkä saman verran muiden??? Ei mitään hajua, mutta huomasin olevani hyvin humalassa ja viihtyväni epäilyttävän hyvin. Kuunneltiin Idols-esiintymisiä ja edelleen juttelin mun uuden bestiksen Samin kanssa. Lopulta kun päätin lähteä kellonaikaan X, niin kävin sanomassa Samille, että lähden. Sami on siis hevarityylinen: pitkä tukka, pitkä parta, mustat vaatteet ja bootsit. Sit se vaan halas mua ja toivotti kaikkea hyvää ja vannotti, että moikkaillaan kun tavataan. En muista milloin olisin viimeksi tavannut niin HAUSKAA tyyppiä! Koko ajan kunnon räkänaurut päälle, hauskaa. Eikä todellakaan mitään iskemismeininkiä, vaan yhtiön sisäistä toverillisuutta ja hyvää yhteishenkeä. Mahtavat juhlat! Juttelin superpaljon kaikille muillekin ja kaikki muut jutteli superpaljon mullekin.
Lähdin kuitenkin polkemaan kevariin Teemulle. Poljin ihan saatanan kovaa, kuuntelin musaa ja kuvittelin olevani eteenpäin kiitävä ihmistorpedo. Puuskutin Teemulle ylös ja suunnistin samantien röökille, koska mun keuhkot huusi urheilunjälkeistä apua. Kellonajasta ei hajua, juttelin varmaan mun uusista kavereista, sit kuulin etäisesti kun mun puhelin soi Teemun huoneessa, vastasin ja siellä oli Janne. Jotain höpötin ja taisin sit sammua siihen sängylle, koska heräsin seuraavana aamuna kello kymmenen.

Olo oli ontto ja nälkäinen, olutpialaisten mätöistä huolimatta, joten kuiskin Teemulle, että tahdon tortilloja. Teemu lähti kauppaan ja osti kaikkea tarpeellista, sillä aikaa mä paistoin jauhelihaa. Nams nams sitten syötiin maailman parhaita tortilloja molemmat kolme kappaletta ja lopulta nukahdettiin sohvalle ruokalevolle. Heräsin sit neljän aikaan ja totesin, että kohtahan pitääkin jo nähdä Meeri ja kaikenkarvaiset kaverit. Mentiin Teemun kanssa kauppaan ja siitä mä menin kotiin suihkuilemaan. Seitsemän aikaan lähdin polkemaan Lasselle, jossa olivat jo Lasse, Mette, Janne, Tiina, Jori, Meeri, Anna. Pian myös Teemu tuli. Pelattiin Trivial Pursuittia ja Inkan Aarretta, heitettiin parasta läppää ja tunnelma oli mukavan tiivis. Liisa ja Toni tuli myöhään, yhdentoista aikaan. Sovittiin myös, että kahden viikon päästä on hurjat bileet merirosvo-teemalla. Join Lassella yhden villivadelmasiiderin, joka jakoi mielipiteitä: mun mielestä se oli hyvää, mutta Tiinalle ja Jorille tuli lähinnä mieleen kaatopaikka..?? Olihan mulla viinaakin mukana, mutta ei huvittanut, joten jätin juomatta. Me tytöt lähdettiin baariin kahdentoista jälkeen (pojat jäi Lasselle) ja siinäkin matkalla mentiin vielä Puistopiknikkiin syömään hamppareita ja ranskalaisia. Mä otin pienet ranskalaiset, jotka olivat samankokoiset, kuin isot, mutta maksoivat euron vähemmän :D. Niitäkään en saanut syötyä kokonaan, sillä mun maha oli todella kipeä... teki vain mieli käpertyä. Mentiin Bar Maryyn (Meeri, Tiina, Mette ja minä). Ensin ei meinannut löytyä paikkaa, mutta järkättiin sellainen. Join kahvin ja cokiksen. Tiina teki jopet ja joi Irish Coffeeta. Piirrettiin vessan seiniin vielä Maryn viimeisten viikkojen kunniaksi, piirsin Dinon. Pilkku tuli ja suunnattiin Waltersiin. Sinne matkalla Mette sai seuraa jostain kummallisesta pitkätukasta, joka puhui jostain Nasuista ja läskiäisistä, ei oikeen ymmärretty ja yritettiin eksyttää se huonolla menestyksellä. Se seurasin meitä Waltersiin asti pöytäänkin ja lopulta "hienovaraisten" vihjailujen (kuten Iskä-vihjailut) jälkeen todettiin sille tylysti "PAINU HELVETTIIN SIITÄ". Koko ajan arvostelemassa meitä ja meidän puheenaiheita ja kun join teetä, niin se luuli olevansa ovela ja huus "Sä taidat olla raskaana!!" ja löi mua käteen. Viimeistään silloin kyllästyin siihen tyyppiin ja aloin heittää "Iskä on vähä kännis baaris" -läppää. DADDY. Mette lähti Lasselle, Meeri meni Jorin kanssa Askolaan, Tiina polkas kotiin Meerin pyörällä ja minä ja Teemu käveltiin kevariin. Oltiin molemmat selvinpäin, mutta silti läppä oli välistä aika levotonta, mutta sitä se raitis ilma saa aikaan. Kyytsäsin välillä ja pian oltiinkin perillä. Kello läheni viittä yöllä, ihmeteltiin miksei TVstä tule mitään ja käytiin nukkumaan.

Sunnuntai aamu ja lähtö Huittisiin! Tiina haki mut ja ajettiin Monninkylään. Kannettiin tavarat autoon ja Meerin hyvästeli äitinsä. Matka alkakoon! Jännää! Löydettiin heti oikeat tiet ja reitit, Mäntsälä mielessäin ohjeisti meitä. Pysähdyttiin Toijalan ABC:llä, juotiin kahvit, viriteltiin lusikoita nenän ja huulien väliin ja roikotettiin niitä nenänpäällä. Siitä sai varmaan moni muukin hyvät naurut. Tiina tallensi tämän kameralle, hyvä hyvä. Käytiin siinä kaupassa kans, mut en löytänyt mitään kivaa, ostin vain trippejä. Matka jatkui taas ja onni oli myötä kun emme eksyneet kertaakaan, vaan suunnistimme aina oikealle tielle. Kun olimme ajaneet 210 kilometriä, niin olimme perillä! Koko matkan oltiin tuijoteltu kauniita maisemia ja ihania vanhoja taloja, tämä sama jatkui Huittisissa. Länsi Suomen opiston koulurakennus oli vanha keltainen kartano, oikein ylvään näköinen. Joku iloinen nainen ohjasi meidät keittiörakennukseen ja siellä Meeri ilmottautui ja sai avaimet. Tyhjennettiin auto tavarasta ja tutustuttiin huoneeseen. Huone on tarkoitettu kahden kimppa-asunnoksi, mutta vielä siellä ei ollut ketään. Meeri sai valkata haluamansa puolen. Mentiin ruokalaan, koska myös saattajat saivat syödä ilmaiseksi. Tarjolla oli jauhelihakeittoa (ja kasvis) ja lämpimiä sämpylöitä. Sämpylää vedin jopa puoltoista, kun oli niin hyvää ja erikseen vielä kiitin keittäjää niistä. Käytiin tupakalla ja todettiin vain, että kello on jo aika paljon. Ajomatka sinne kesti noin kolme tuntia ja kello oli jo yli kuusi. Hyvästeltiin Meeri ja mulle tuli kyynel silmiin ihan reippaasti, meinasin jäädä siihen vollottamaan, mutta saatiin lähdettyä. Oltiin molemmat jo väsyneitä, mutta onneksi muistettiin alkumatkasta reitit tosi hyvin. Mun äidillä oli synttärit, joten päätettiin vielä nopeasti kävästä matkan varrella Lopella. No se ei ollutkaan ihan matkan varrella, vaan koukkasi väärään suuntaan joku 15 km, eli yhteensä kierrettiin 30 km, onneksi kuitenkin suht isoa tietä. Toivotettiin äidille hyvää syntymäpäivää ja vetästiin yhdet letut ja sit livistettiin kotimatkalle... Tuhoisalle sellaiselle. Vaikka ei menty kovin pahasti vikaan, eli käännyttiin Hyvinkään keskustaan, niin väsymyksen alla se painoi, mutta onneksi löydettiin takaisin oikealle tielle. Koko matkan ajan sää oli epävakainen, välillä satoi rakeita ihan täysillä, niin ettei nähnyt yhtään eteenpäin ja se oli pelottavaa. Loppuvaiheessa ilma kuitenkin kirkastui hieman. Oltiin ennätysonnellisia kun päästiin Mäntsälään ja posotettiin siitä Porvooseen. Tiina vei mut kotiin, kävin suihkussa ja Teemu ja Janne haki mut ja vei Teemulle. Sammuin samantien. Oli rankka päivä, fyysisesti ja henkisesti!

Päätin etten tee tänään muuta, kuin hidastelen, käyn kirjastossa, hidastelen ja meen nukkumaan. Vätystää.

niinpä
en tajuu miks aina väkisin haluun mukaa noihin asiakastapaamisiin ja sit oon siel turpa kii, no ehkä muutama lause lipsahtaa huulilta vahingossa. ei voi ymmartaa, ULLATUS! oli kyl ihan kivoja tyyppejä, mut alko tehdä ihan kipeesti mieli juustoa. päivän puheenaiheet oli, et "kuinkahan hyvin meidän feta sopis tähän, entä brie...? Saiskos tohon päälle oliiveja?" toivottavasti ne ostaa meiltä miljoona hyllykköä ja sit tuo meille niiden juustoja kiitokseksi ja mä syön niitä lihoen samalla pikku possuksi, mut ainakin olen onnellinen juuston suomasta riemusta. tänään on pakko ostaa juustoa, nimenomaan ton tietyn yrityksen juustoa!
paitsi et eka viihdytän itseäni Olutpialaisissa, joo-o, saattaa olla mielenkiintoista, tehdaskierroksella saattoi tuntea työntekijöiden innon ja halun humaltua yrityksen puolikustantamana. minulle on luvattu tappelu. se on kuulemma vakio näiden juhlissa, et jotkut tappelee ja saa sen jälkeen potkut :D okei, parasta toivoa, että se en ole minä.

kaikkea hyvää ja vielä viimeisiä kukkasia päähän ja lisäksi pieniä tarmokkaita kädenpuristuksia, sekä mianiatyyrihaleja!