Pienuuteni
Rakkaus oli vapautta
Tumma maa ja hämyinen katto
Ja ikkunoiden takana mustat siluetit
Liukuvaa horisonttia vasten
Tunsin puuhelmet käsiäni vasten
Hiukset poskillani, se olen minä
Olen vielä lapsi
Suomen rannoilla soi
Kun pieni ääneni huutaa anteeksipyyntöään
Metsille ja järville
Näen Kurikan taivaan Joensuussa
Ja muistoja pienuudestani tulvahtaa
Kypsymättömään mieleeni
Isänmaa ja villi tyttö
Tanssin Sinun käytävilläsi
Kumarran jokaiselle ikkunalle
Ja nöyrryn vihdoinkin antautumaan
Kannettavaksi silloin kun itse en jaksa kävellä