Ne heräävät öisin kolmen aikaan
satunnaisten hengähdysten taikaan
Vaikka maailma makaisi marraskuussa
Istuvat sanattomissa tuskissa rakkauden
ja välissä herkeämättömän yhteyden
Voit kuulla sen säröilevän sävelen
Ja taas aivan pienen hetkisen
saat tuntea jälleen lämmön sen
Kun veri vaan vertaan vartio
Se muisto eilisestä kaikuva on
joka kellekään ei ole tuntematon
Se sinetöity suurella hinnalla
Ja taivaasta siunattu äiti ja lapsi
annettu maailmalle turvaksi
Etkä eksy koskaan..