En mahda kyynelilleni mitään,
tahdon kai vaan itkeä.
Kunpa vain leikkisin surullista,
mutta oikeasti olen juuri sitä.
Tahtoisin unohtaa edes hetkeksi,
kuinka minuun sattuu tämä kaikki.
Olisin onnellinen elämästäni,
jos olisi jotain mistä iloita kovasti.
Minä oikeasti yritin,
niinkuin joskus ennenkin..
.. Mutta en jaksakaan,
olen liian voimaton.
Kaikki pienikin osaa masentaa,
eikä kukaan ymmärtää osaa.
Kuinka sattuukaan,
kipu murhaa.
Tuntisin kai iloa,
jos harteilla ei olisi murheita.
Olisin kai niinkuin muutkin,
ilman masennusta.