Mä muistan, ei me joskus toimeen edes tultu.
Oltiin ku kissa ja koira, ei ystäviks olevinaan sovittu.
Mut se on mennyttä, taakse jo jäänyt.
Nyt nimittäin ollaan oltu jo jonkin aikaa ystäviä.
Sä merkitset mulle ja paljon, vaikka usein en olekaan sitä sanonut.
Mä pyydän sulta anteeks, etten oo ollu ystävä sulle tarpeeks.
Mä kai luulin et tiesit sen ilmankin, et sen sulle sanoisin.
Mut se ei sitten niin kai ollut, se kaikki suhun sit oli sattunu.
Nyt muhun sattuu, nyt mun täytyy todella katuu..
Oot mulle hei yks tärkeimmistä, oot oikeestaan ainoo kunnon ystävä.
Ketä nään, kuka tulee tueks vaikka tänään.
Jolle kerron aina ensimmäisenä, mun pienestä hauraasta elämästä.
Mutsi sillon joskus ties, et jos yritettäis enemmän, meist tulis hyvät ystävät.
Niinhän meist sit tuliki.
Mut viel pyydän anteeksi, olisin voinu olla sulle parempi..
Täst lähtien muutan tapani.