Kelassa asiointi meni hyvin vaikka vapisin ja sydän löi voimakkaasti, ei mikään auttanut vaikka yritin hengittää rauhallisesti.
Puiston poikki oikaistessa meinasin kaatua luikkaalla maalla. Kaatumisen pelko sai sydämmeni lyömään taas voimakkaammin. Sipsutellen meni matka kauppaan.
Hyllyjä kiersin mahdollisimman nopeasti koriin lastaten ruoat ja kassalla piti ottaa vain rauhallisesti. Nyt ei pitäisi olla syytä käydä kaupassa, ainoastaan tupakkatilanne mietityttää riittävätkö?
Näin unta että painoni oli 49kg ja peilistä tuijotti luiseva keho.
Lääke vie pelkoa loitommalle, siellä se kuitenkin minua vaanii ja odottaa kunnes olen haavoitettu enkä jaksa nousta pohjalta. Silloin tuska saapuu, ei viedäkseen minua värien maailmaan ja valoon. Siinä se minua tuijottaa ja ilkkuu, odottaen että annan sille vallan voittaa.
Mutta minulla on ystäviä jotka seisovat takanani aseet koholla, heittävät köyden kuilun pohjalle ja nostavat ylös valoon.