IRC-Galleria

Kumoan kurkusta alas nieluuni pari pilleriä,
joiden vaarallista sisältöä tiedostan,
silti nielen kaiken paskan.

Menee lujaa,
kun kapselin sisältö elimistössä sulaa.
Sekoittuen vereen ja sydämmeen,
kuljettaen tiedon mieleen.

Tunteet siinä vähän sekaisin menee.
Tärkeintä on kuitenkin,
että ruumis kulkeutuu ulkomaailmaan,
käskyjä noudattamaan.



Efexor depot on metka lääke, auttaa masennukseen mutta sivuvaikutuksena voi tunteet kuolla.

ei minulta enää irtoa runo
kuten parhaina päivinä
paremmin minä pärjään
vessassa saran kanssa
mutta tässä korvaavassakaan lajissa
en enää ole parhaassa vedossa
minä tarvitsen
auttakaa-itse-itseänne-lääkitystä
kuka olisi osannut arvata
että sydämet käyvät vanhoiksi
kun ne toinen toiseensa kosiskelevat

-Leonard Cohen

Voi tätä turhuuden tuskaa!!
Miksi tunnen tyhjää ja maailma on kaunis lumen peitossa?
Älkää jaksako valittaa pakkasista! Voihan vihtorin... Paetkaa etelään auringon kärventämiksi jos ette ole sen verran suomalaista sisua omaavia ja kestä tätä.
Nauttikaa kun naama jäätyy ja nenä vuotaa, silmälasit menee huuruun sisään astuessa pakkasesta. Tee, kaakao, kahvi maistuu yllättävän hyvältä ja kynttilöiden loisteessa on tunnelmaa.
SIPERIA OPETTAA!!!!

...anteeksi, pistin tyhjyyttä tännekin pitkästä aikaa ja katsotaan kuin moni tämänkin lukee. S....nan kyylät hankkikaamme elämä ja lopetetaan salkkarien masentava katseleminen.

kiitos ja hyvää huomenta, painun peiton alle nukkumaan!

Taitaa tämäkin sivu menettää merkitystään ja typeryyttäni jämähtänyt enempi naamakirjaan, mutta niin se elämä meitä riepottelee.
Mikään ei kuitenkaan muutu, koulu jatkuu ja enempi omissa oloissa ollut. Vkloput onkin enempi sosiaalista. *virn*
Vielä saan piirustella tai kirjoitella kirjeitä tunneilla. Tenttiin ei vaikuttanut 30/40 pist.
Kiitoksia vain, näin säilytetään rauha ja voin pohtia mielikuvitusmaailmani politiikkaa, jatkaa taideryhmässä käyntejä sekä suunnitella varautumista zombien epidemiaan.

Koulu jatkunut huonosti, itkin, ollut heikkona. Kiroan itseäni, ei enää..
Navetassa oli kuitenkin mukava työskennellä ja asuntolan väkeä seurata, mielenkiintoista big brotheria.

Joo, hyvää palautetta kyllä tuli 1 ja 2 arvosanana. Sekä uusi tuttavuus viime perjantaina. Että olen hyvä!

Lupaan, etten lyö ketään. Ei käsissäni, eikä jaloissa ole sellaista voimaa. Häviäisin kuitenkin.
Mutta en voi luvata, jos on paha päivä ja ärsytetään tarpeeksi. Kyllä siinä monella irtoaa ärräpäät?

Olenko aikuinen nainen? Sallikaa nauraa! (hah hah ja hah!)
Ei löydy käytöstapoja, naisellisuus hukassa ja vanhanpiian elämä edessä.
Silti niillä muutaman sentin paksuisilla jalkineilla pysy hyvin pystyssä..

Miksi jokainen sunnuntai on tylsää?

Kohta alkaa matka sisimmän syvyyksiin, etsimään tietoa, itseäni.
Seuraan varjoani, tällä kertaa, se minut johdattaa.
Kohti vastauksia, mieleni salaisuuksiin.

Jepulis, jos ystävä ainoa lähtee tulee opiskelusta yksinäistä.
Mikä ei sinänsä ole uutta, historia toistaa itseään, en pääse peruskoulun muistoista vielä eroon.
Sääliksi käy, jos on ryhmätyötä tehtävä.
Ei sentään joka päivä tarvi hymyillä paskiaisten hymyä.

lopetetaan tekopyhyys

ja ollaan rehellisiä

liha maistuu paremmalta

kuin rehu


mielummin tuikkaat neulan suoneen

kun kärsit krapulaa


pidän viimeiset kolikot

saadakseni savukkeita

sen sijaan

että kirkko keräisi kolehtinsa


maailmanrauha on pois heitettyä yhteiskunnan valheen jätettä
meidän jokaisen on huolehdittava vain omasta itsestään
älä jää auttamaan maahan kaatunutta
ryntäile ruuhkassa
ohita jonossa
ei anteeksi pyyntöä
ei kiitosta

Katso tätä maailmaa

joka toisille on todellista.

Mutta me tiedämme ovet,

mistä pääset.

Näkemään mikä on kauniimpaa,

vapaampaa.