Haluis vaan istuu ja nukahtaa, uneen satavuotiseen, eikä herätä koskaan.
"Tiedätkö olevasi, taivas sisälläni, kun vanha taivaani olikin vain kulissi, kuuletko huutavan sen, äänen ikuisuuden se, on ääni rakkauden. Tiedätkö käyneesi minun sielussani, en edes itse tiedä siellä käyneeni, luulen sinut nähneeni jossakin aiemmin, lapsena kun uskoin ihmeisiin"
"Pitele minua,Kosketa minua,En halua elää ilman sinua"
"Joten jos rakastat minua, päästä minut menemään. Ja juokse pois ennen kuin tiedän, Sydämeni on liian pimeä välittämään. En voi tuhota mitä ei ole siellä. Vapahda minut uskooni. Jos olen yksin en voi vihata. En ansaitse saada sinua... Hymyni on viety kauan sitten,Jos voin valita toivon etten saa ikinä tietää. Painan edelleen kirjeesi huulilleni ja vaalin niissä osissani jotka nauttivat jokaisesta suudelmasta. En voinut kohdata elämää ilman valoasi
Mutta kaikki se oli revitty erilleen...
kun kieltäydyit taistelemaan"
"Hän on eksynyt rauhallisiin uniin, joten sammutan valot ja makaan siellä pimeässä
Ja ajatus risteilee mielessäni, jos en koskaan herää aamulla
Epäilisikö hän koskaan tunteitani hänestä sydämessäni"
"Seison yksin pimeydessä, elämäni talvi saapui niin nopeasti.
Muistot vievät minut takaisin lapsuuteen, päiviin, jotka vielä muistan.
Oi kuinka onnellinen olinkaan silloin, ei ollut surua, ei ollut kipua
Kävelin vihreillä pelloilla, auringonpaiste silmissäin
Olen silti siellä kaikkialla, olen tomu tuulessa
Olen tähti pohjoisella taivaalla
En koskaan viipynyt missään
Olen tuuli puissa, odottaisitko minua ainiaan?"
"Sinut tunnen,silmät suljen,sua miettien.
Kauneimpaan, uneen vaivun,sinä täytät sen.
Vaikka tiedän,ettei helppoo kaikki oo,
sinun vuokses, mun sydän palakoon."
"Huomenna olen siellä ystäväni, herään ja aloitan alusta
Kun kaikki muut ovat poissa
Ei, ei, ei
Kukaan ei tiedä
Kukaan ei tiedä sydämeni rytmiä
Samalla tavoin kun minä, kun makaan pimeässä
Ja maailma nukkuu, luulen ettei kukaan tiedä
Kukaan ei tiedä
Kukaan ei tiedä, paitsi minä
Minä"