se oli ku unelmaa,
taivaalta tippunutta unelmaa,
ihan ku isoi valkosii lumihattaroita.
Meni päivä, meni toinen.
Kuukaudestaa toiseen.
Ja rakastuin suhun vaan enemmän.
Tuli ovi, jonka sä heitit mun naamani edestä kiinni,
niin ettei sitä saanu mun puolelta auki.
Tuli kylmä, mä olin ulkona.
Itkin, mietin, itkin ja itkin.
Ei jaksanu enää mitään.
Joka aamu ja ilta mietti, mikä mua enää pitää täällä.
Olisin halunnu puhuu, olisin halunnu selityksen.
En saanu selitystä, en saanu kokonaista lausetta, en ees yhtä sanaa.
Kai sun on sit hyvä olla, parempi ainaki ku mun.
Saa vaan nähdä kauanko mun pää enää kestää.