IRC-Galleria

Ehkä tykkään enempi ku koskaan<3

Mut tiedätsä oikein kuinka mä pelkään
Et vielä tää juttu puukottaa selkään
Tää vois olla se mitä toivonut oon
Mut mitä mä sitten teen

Anna mulle ne vastaukset
Sä tiedät että mä tarviin ne
Kun on niin helvetin vaikee luottaa
Pelkkiin totuudenrippeisiin

Anna mulle ne vastaukset
En vaadi mut helpottaishan se
Mikään ei oo niin piinaavan tuskaista
Kuin epätietoisuus

En usko rakkauteen
Se jäi sinne muinaishistoriaan
Silti hyvin tähänkin asti
Oon tullut toimeen omillaan
Me naurettiin tunteellisille hölmöille
Ei sellaista voinut käydä meille
Sä herätit haudatun tunteen henkiin
Mut mitä sä sille teet

kuumeilu vaan jatkuu.. Varmaan tarvii tunkee ittens huomen lekurille.. Ei täst tuu mitään.. ääntä tuu ollenkaa:s miettii sit viel johonki asiakaspalveluun ensimmäitteeks.. ei täs kunnos:s ei se oo asiakkaille kans mitään kivaa:s oon ihan jossain kuumehöyryis et ei kannata välittää jos tulee kirjotusvirheitä-.-

että voi ihminen olla pahalla päällä. Nokka tukossa, kuumetta sellanen köykäset 38.3, kurkku niin kipiä et oo syöny mitää koko päivään ja pää on haljetakseen. että rakastan näitä vitun flunssapäivä.. Sellanen olo et tunkee taas noihin pirun poskionteloihin.. vittu sentää..

Haluis vaan istuu ja nukahtaa, uneen satavuotiseen, eikä herätä koskaan.

"Tiedätkö olevasi, taivas sisälläni, kun vanha taivaani olikin vain kulissi, kuuletko huutavan sen, äänen ikuisuuden se, on ääni rakkauden. Tiedätkö käyneesi minun sielussani, en edes itse tiedä siellä käyneeni, luulen sinut nähneeni jossakin aiemmin, lapsena kun uskoin ihmeisiin"

"Pitele minua,Kosketa minua,En halua elää ilman sinua"

"Joten jos rakastat minua, päästä minut menemään. Ja juokse pois ennen kuin tiedän, Sydämeni on liian pimeä välittämään. En voi tuhota mitä ei ole siellä. Vapahda minut uskooni. Jos olen yksin en voi vihata. En ansaitse saada sinua... Hymyni on viety kauan sitten,Jos voin valita toivon etten saa ikinä tietää. Painan edelleen kirjeesi huulilleni ja vaalin niissä osissani jotka nauttivat jokaisesta suudelmasta. En voinut kohdata elämää ilman valoasi
Mutta kaikki se oli revitty erilleen...
kun kieltäydyit taistelemaan"

"Hän on eksynyt rauhallisiin uniin, joten sammutan valot ja makaan siellä pimeässä
Ja ajatus risteilee mielessäni, jos en koskaan herää aamulla
Epäilisikö hän koskaan tunteitani hänestä sydämessäni"

"Seison yksin pimeydessä, elämäni talvi saapui niin nopeasti.
Muistot vievät minut takaisin lapsuuteen, päiviin, jotka vielä muistan.

Oi kuinka onnellinen olinkaan silloin, ei ollut surua, ei ollut kipua
Kävelin vihreillä pelloilla, auringonpaiste silmissäin

Olen silti siellä kaikkialla, olen tomu tuulessa
Olen tähti pohjoisella taivaalla
En koskaan viipynyt missään
Olen tuuli puissa, odottaisitko minua ainiaan?"

"Sinut tunnen,silmät suljen,sua miettien.
Kauneimpaan, uneen vaivun,sinä täytät sen.
Vaikka tiedän,ettei helppoo kaikki oo,
sinun vuokses, mun sydän palakoon."

"Huomenna olen siellä ystäväni, herään ja aloitan alusta
Kun kaikki muut ovat poissa
Ei, ei, ei

Kukaan ei tiedä
Kukaan ei tiedä sydämeni rytmiä
Samalla tavoin kun minä, kun makaan pimeässä
Ja maailma nukkuu, luulen ettei kukaan tiedä
Kukaan ei tiedä
Kukaan ei tiedä, paitsi minä
Minä"

Että ihminen osaa olla tyhmä purr..

Ei Jenna varmaan lähdekkään ens vkl mihinkään. Ja laivalta jäi yks pois.

"Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi
lapseksesi.
Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras
Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.

Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.

Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin oma kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.

Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.

Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin.

Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta
kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta.
Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen
"Kyllä" ja vaihdoit aihetta.

En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin
rahanmenoa sinulle.
Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta
kerrostaloon,
johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen.
Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika,
jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.

Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien,
kissojen,
tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte
hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena.
He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle
sekarotuiselle nartulle.
Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Isä, älä anna
heidän ottaa
koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys,
lojaalisuus, rakkaus
ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista.

Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan
kaulapantaani ja hihnaani.
Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.

Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit
muutosta etukäteen
mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat
minua hellästi
ja kysyivät: "Miten sä voit?"

Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä
aikaa kiireiltään riittää.
Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten.

Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen.
Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi
ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut.

Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa.
Niillä ei ole vielä
hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin
takanurkkaan. Istuin ja odotin.

Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut
hiljaiseen huoneeseen.
Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt
tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi ,
kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni
olivat nyt ohi.

Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.Tiesin hänen
liikkeensä etukäteen:
hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan
kyyneleet valuivat hänen poskilleen.
Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen
suoneeni ja tunsin miten
kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa:
"Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani"
Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä
minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse
huolehtia mistään.
Se on todella erilainen paikka.
Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei
ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI
SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN
OSOITTAA SINULLE
TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."

- Jim Willis 2001

"Jos tämä tarina liikutti sinua, sai palan kurkkuun ja ehkä kyyleleenkin silmään,
niin muista että tämä tarina on tosi..
Näin tapahtuu joka vuosi tuhansille eläimille, joita on joskus rakastettu, mutta
jotka hylättyinä lopetetaan eläinklinikalla ja löytöeläintaloissa omistajiensa
välinpitämättömuuden takia.

Haluamme tarinan kautta muistuttaa että jokaisella lopetattavalla lemmikkillä on
joskus ollut koti ja perhe johon se on luottanut ja rakastanut.

Emme halua järkyttää emmekä tuottaa surua.
Mutta, jos tarina jättää jäljen sinun tai jonkun toisen sydämeen niin, että sen
ansiosta yksikin tälläinen tarina saa onnellisen lopun , olemme onnistuneet.

Kanna vastuusi ja osoita uskollisuutesi myös lemmikkillesi ja kehoita kaikkea
muitakin tekemään niin.

On tärkeää, että ei-toivottujen, hylättyjen eläinten tappaminen loppuu.
Tämä tarina voi pelastaa edes yhden eläimen."

3-5.4<3