IRC-Galleria

Maanantai

Hikipisarat virtaavat otsaani pitkin miettiessäni, kuinka ilmaista edelleen suhteellisen alkeellisella ruotsillani pankkivirkailijalle, että haluan saada tilitietoni ja siirtää rahaa suomen tililleni. Olen kirjoittanut kieliopillisesti erittäin virheellisen kirjeen, jossa yritän tulkata sanomaani, kuitenkin lähes turhaan. Alan vaipua jo pienoiseen epätoivoon, kunnes virkailija kysyy: "Sinä puhua suomea? Minä osata sitä vähän, kun mun äiti on soomalainen." Valtaisa helpotus pyyhkäisee ylitseni ja saan hoidettua asiani tutulla äidinkielelläni. Palkka ei kuitenkaan ole saapunut tililleni, joten suuntaamme hermostuksissamme työnantajamme paikkeille, mutta onneksi vain kuullaksemme, että rahat ovat matkalla ja loppu viikon työvuorot ovat vieläpä vain viiden tunnin mittaisia. Illalla jäätelöpimppausta A:n asunnolla. MTV alkaa näyttämään Tila Tequilan A Shot At Loven toista tuotantokautta, elämällämme on sittenkin taas tarkoitus! Tosin valitettavasti emme ehdi enää nähdä kys. laatuohjelmaa loppuun saakka, kun kone jo laskeutuu takaisin Suomen kauan kaivatulle kamaralle.

Tiistai

Kiertelyä kaupungilla, iskukohteina maailmankulttuurien ja taiteiden museo. Seurauksena totuus siitä, kuinka kuplassa olemme eläneet niin monen asian suhteen. Minun ja Albert Edelfeltin historiallinen kohtaaminen, tosin vain yhden maalauksen verran. Saan viimeinkin ostettua itselleni kauan himoitsemani I <3 GBG kassin. Mutta seksikauppaa ei vain löydy sitkeästä etsimisestä huolimatta. Nälän iskiessä suuntaamme Kafé du Nordiin, jossa on tarjolla lapsen nyrkin kokoisia lihapullia.

Tasan viikko ja Bobo is back 8D

En osaa kirjoittaa nyt mitään sen syvällisempää, kun Festis Slush kone runkkaa vieressä.

Perjantai-ilta. Työputkeen kadonnut vapaus tahtoo taas näyttäytyä avustuksenaan hotelliasikkaiden huoneisiinsa unohtamat alkoholipitoiset juomat. Hyytävää steppausta sateenkaarikansan keskellä. Edellä mainitut luovat tanssiliikkeeni lievät syynä ajautumiseeni pienimuotoiseen nujakkaan homomiehen kanssa. Kotimatkalla päätän oikaista kirkon pihamaan kautta, mutta eksynkin lopulta harhailemaan hautakivien sekaan.

Aamulla krapulapiknikille idylliselle mäelle. Hipelöidessäni kaupan herkkuosaston luona mustikkamuffinsseja aggressiivinen mummo kehottaa minua moneen otteeseen tarkistamaan ostoksieni päivämäärän eikä rauhoitu, ennenkuin totean muffinssien olevan edelleen ihan syötäviä. Pummilla puutarhaan, joka osasi aluksi kätkeä olemassaolonsa, mutta paljastaa lopulta itsensä sitkeän etsimisen ja päättömän harhailun jälkeen. Kukat ovat ihan nättejä, mutta kasvihuoneessa ei kykene hengittämään ylitrooppisen ilmaston vuoksi.

Asuntomme yleiskunto heikkenee uhkaavasti. Eilen myös wc:n ovenkahva jäi käteen, ulko-oven kahvahan irtosi jo aiemmin vuokranantajamme estetiikantajun vuoksi eristäen meidät melkein kokonaan ulkomaailmasta. Sohvan selkänoja natiseen epäilyttävästi liitoksistaan, P:n sängyn kuoppa syvenee ja oleskeluhuoneen vuodesohvan natina saa päivä toisensa jälkeen yhä valittavamman soundin. Kaappiin unohtuneiden ja sittemmin märäntyneiden banaanien vuoksi pienet kärpäset ovat muuttaneet keittiömme alivuokralaisiksi, joskin eilen suljin jengillisen julmasti viinipulloon odottelemaan hapen ja siten myös elämän katkeraa loppumista. Suihkuverhon homekuvionti lienee syynä jatkuviin terveydellisiin ongelmiin.

4 Kerros, jonka huoneita siivoan ehdottomasti useimmiten.
5 Kerros, jossa siivoan myös kohtuullisen toistuvasti. Harmi kyllä siellä majailee lisäkseni myös suurin osa talon vauvankakasta.
17 avresaennätys yhtä päivää kohden. (=Siivottavien huoneiden määrä, joista on jo vieras lähtenyt, eli ne täytyy kuurata perusteellisesti lattiasta kattoon. Tai siis pitäisi, mutta me siivoojat satumme olemaan joskus vähän luovia..)
20 Diamond Dogs`sin narikkamaksu.
21:20 Mitkä iltamenot, kun tv:stä tulee biseksuaali Tila Teguilan (kuka??) parinetsitäohjelma! Ohjelman loppuminen aiheutti minussa ja kämppiksessäni suurta surua, mutta onneksi yksi Tilan ehdokkaista päätti perustaa oman tosi tv:n, ja nyt voimme kokoontua yhdessä seuraamaan kuinka italialaispoika Domenico metsästää itselleen unelmiensa naista! (Kyllä, on meillä ihan oikeastikin elämä.)
29.95 Täydellisten, ripsakan rapeiden omenakanelimyslien hinta per paketti! Miten selvien Suomessa ilman tätä täydellistä makunautintoa?
Huone 835 Ystävämme herra röyhelöhameen legendaarinen dildolinnake.
25 kruunua, yhden siiderin hinta jobbareiden kantakapakka Deja Vu´ssa.
747 (Kentin biisi) Numerosarja aiheuttaa P:ssä lievää hysteriaa, ottaa esim. valokuvan huoneen ovesta tai auton rekisterikilvestä ja hihittelee epämääräisesti.

Päivän tunne:

Tahtoo kotiin omaan huoneen yksinäisyyteen loikoilemaan sängylle (jossa on oikea patja eikä siinä tarvitse olla taittuneena kolminkerroin mahtuakseen pitkittäissuunnassa) syömään Vaasan ruispaloja ja perunarieskaa pullamössöleivän sijaan, ikkunassa on pimennysverhot ja tiedän voivani nukkua ensi yön ilman jatkuvaa heräilyä ja aamulla hartioissani ei ole piinaavaa kipua. Katson kesäkuussa kesken jäänyttä Kyllä isä osaa-sarjaa vhs kaseteilta ja suunnittelen lähteväni illemmalla lenkille junaradan varrelle. Pystyn taas ilmaisemaan itseäni ymmärrettävästi ja osallistumaan keskusteluun käyttäen myös monimutkaisempia lauserakenteita kuin sovinnaista nyökkäilyä ja jaajattelua mielestäni sopivissa kohdin. Pölyä ei ole, vauvan kakkaa ei ole, sillä kaikki entinen on mennyt ja orjatyön sijaan olen saavuttanut ehkä hieman tylsistyttävän, mutta ah niin ihanan helpon elämäni takaisin.

"Sommaren med Göran" oli varsin viihdyttävä, minkä osan nyt ruotsalaisesta elokuvasta pystyi ylipäätänsä edes ymmärtämään. Ilta jatkui syvällisten kysymysten äärellä, jonka vuoksi seuraava päivä alkoi aavistuksen liian aikaisin. Epämääräistä kiertelyä kaupungilla, muutama vaate tarttui mukaan, samoin epäkäytännöllisiä mutta hassuja tuliaisia, ajanvaraus kampaajalle, päätös varauksen peruttamisesta, ateria siellä hyvässä kiinalaisessa. Sää ei taaskaan ole ollut puolellamme, hienot suunnitelmat eväsretkestä nurmikentillä sekä vierailusta puutarhalla eivät ole voineet kuin valua hukkaan sadepisaroiden mukana. Enää vaivaiset kaksi viikkoa jäljellä, lähtölaskenta alkaa ennen aikojaan.

Aamulla minut on unohdettu Scandicin oviin käyvän avaimen suhteen, jonka vuoksi joudun ajelemaan hissillä kerrosten välillä etsimässä henkilöä, joka sen minulle voisi ystävällisesti luovuttaa, sekä sen viimein saatuani vielä kerran alimpaan kerrokseen leimatakseni kortin toimintaan. Lasit ovat lähes kokonaan lopussa saapuessani paikalle ja joudun päivän mittaan suorittamaan uhkarohkeita ryöstöretkiä toisten vaunuille. Ehdin taas pitää vain huiman 15 minuutin ruokatauon ja juoksen takaisin jatkamaan perhehuoneiden jynssäystä. Yhdessä huoneessa on viipynyt suhtellisen iloinen seurue, jonka jäljiltä joudun ajamaan roskakärryn sisälle asti tyhjentääkseni huoneen käsittämättömästä määrästä jätettä ja ruoantähteitä. Pomo tulee kärryilleni puhumaan jotain, en ymmärrä sanaakaan ja näytän idiootilta nyökkäillessäni autuaasti hymyillen takaisin sopivissa kohdissa. Kello viideltä tajua karmean totuuden; olen siivonnut kolme huonetta kuin niissä olisi vielä vieraita paikalla, vaikka todellisuudessa asiakkaat ovat jo poistuneet. Soitan hätääntyneen puhelun ylemmälle taholle, joka tulee apuun saarnapuheensa kanssa. Hengenhädässä viimeisillä voimillani juoksen huoneesta toisen yrittäen saada ne edustavaan kuntoon siinä kuitenkaan liiemmin onnistumatta. Lopulta kaiken ollessa mielestäni tarpeeksi valmista muistan, että käänsin yhdestä huoneesta mukanaani kaksi pussia niitä hyviä Parrotsin pähkinäsekoituksia, ja mielialani kohoaa hieman. Tallustan kuoleman väsyneenä kärryilleni vain todetakseni, että joku muu on tehnyt saman liikkeen ja vienyt kauan haaveilemani pähkinät mennessään.

U2 on saapunut kaupunkiin ja kaikki fanit sen mukana, joista huomattava prosenttiosuus on päättänyt majoittua nimenomaan Scandic Europan katon alle. Hotellin alinta kastia edustavat meikäläiset saivat siis tänään siivota veren maku suussa tilaa näille kys. asiakkaille. Tällä hetkellä on lievää heikotusta ilmassa, kun ottaa huomioon vaivaisen vartin ruokatauon, josta on kulunut nyt reilut seitsemän tuntia. Taloudellinen tilanne alkaa lähennellä pientä kriisinpoikasta, myös viimeisimmästä vessassa asioinnista on vierähtänyt jo neljäsosa päivää. Eilen illalla luulimme jäävämme toistaisesti pysyvästi lukkojen taakse, kun ovenkahva ei suostunut yhteistyöhön (vitun vuokranantajamme, jonka täytyy olla aina niin erilainen; hän oli pitänyt toimivaa ovenkahvaa liian tavanomaisena, ja vaihtanut sitten tilalle kyllä huomattavasti yksilöllisen vaihtoehdon, jonka varjopuolena vain sattui valitettavasti olemaan toimimattomuus). Hätäinen puhelu lähemmäs kello kahdeltatoista yöllä vuokranantajallemme, joka lupasi soittaa korjaajalle aamutuimaan. Kahdeksan maissa sankarimme sittein viimein saapui, ja olimme taas osa muuta maailmaa. Monella taitaa olla illalle hienoja suunnitelmia, mutta minä ja P menemme taas kotiin katsomaan That's amore:a (harvinaisen viihdyttävä!) ja syömään kaneliomena mysliä :) Ja niin, mikä merkittävintä, I <3 GBG tasan 1kk tällä päivämäärällä! Yhteinen taival ei aina ole ollut ruusuinen, (vaan lähinnä vauvankakan tuoksuinen) mutta rakkautemme on pienistä vastoinkäymisistä huolimatta kadehdittavan aitoa ja vahvistuu edelleen! Nyt voisin nousta metstämään ruokaa, jollei selkäni olisi näin yhteistyökyvytön.