Minä tuijotan sinua häpeämättä kasvoihin, niihin joihin aurinko luo aamuisin varjoja ja jotka yöllä kuutamo kirkastaa. Minä tuijotan sinun vartaloasi jonka melankolia on sykkivää heppiä ja jonka ilo on kähertynyt 5 päivän sängeksi, jalan roikkuessa juopuneesti reunan yli laminaattilattialle. Sänkymme on keittiön lähellä, tarvitsemme ruokaa seksimme ohella ja televisio on parkkeerattu jääkaapin päälle. Jääkaappi on matala, kaukosäädin vanha teipattu mutta toimiva. Sillä sohit aina iltaisin töllöttimen yleiseen suuntaan, ajatustesi harhaillessa jo minun alapuoliskoni tietämillä. Sillä hetkellä tahdomme toisiamme kovasti kun ääni muuttuu kohinaksi ja hämärä laskeutuu kytkimellä yllemme. Vain kankaiden kahina tummanvalkeilla pakaroillamme ja hikisten sormenpäiden risteytyminen, kuin ajomatka pilvien halki jotka taipuvat tieltämme ratsastaessamme. Olemme kuin ritareita, mutta rakastamme syntiä, siis todellisia eläviä, emme valheellisia, ainakin sillä hetkellä uskomme niin jokaisella hengenvedollamme, jokaisella puristuvalla nikamalla ja lihaksella kehossamme.