IRC-Galleria

Pakenin sinä sateisena iltana kellotornin tavernaan. Asetuin haisevien, romuluisten merimiesten joukkoon joiden tummien pipojen alla ajatukset lipuivat kuin tervassa ajelehtivat soutuveneet.
Tosiasia oli että olin eksynyt. Tai pikemminkin, lähtenyt eksymään jo monta vuotta sitten. Enhän muuten olisi päätynyt pakenemaan. En vain tiennyt mitä tällä tosiasialla tehdä.

Pyysin baarimikolta illan ensimmäistä juomaa, jonka hän laski rikkinäiseen lasiin. Terävät särmät tekivät viillon hänen vasempaan sormeensa, ja se sai minut huokaamaan.
Etkö todellakaan tiedä parempaa tekemistä, hän sanoi. Mietin hetken ja tokaisin, ei, ei mitään parempaa voi olla kuin tämä.
Oletko varma? Maailmassa on ihmisiä jotka voivat kokea menettäneensä Sinut?
Kuka filosofi sinäkin olet, täällä juomia kaatamassa. En ole filosofi, vaan baarimikko. Sinä vain kuvittelet aina liikoja kaikesta.

Aina, aina. Niin on minun tapani ollut, aina. Koetin pulssiani, sen tahti oli kiivas. Johtunee ukkosen jyrähdyksestä jonka jälkeinen välähdys oli hetken valaissut hiipuvia katseita.. Nämä miehet..
Kuinka monta vuotta ennen kuin olen samanlainen hahmo, tanssimassa omaa tanssiani likaisen pöydän ääressä, spiraalina vajoamassa sameaan tislattuun nesteeseen.
En usein rukoillut, mutta nyt tahattomasti huuliltani pääsi pyyntö Isä jumalalle, pelkoni seuraamuksena.

- Olette hengellinen mies, selvästikin.

Pappi, käsi tukena leukansa alla, katsoi minua, valkoisten liperien hehkuessa takan valossa. Näin hänen kasvonsa kaukaa. Niiden siisti, huoliteltu olemus oli hämmentävän viaton. Mies ei voinut olla pariakymmentäkään.

- Te olette taas viaton mies, vastasin.
- Viaton.. Tuskinpa jumalan mies voi olla viaton. Hän on synnin ja vapahduksen välissä.
Te taas olette..
- Matkallani kotiin. Niin minä toden totta olen. Ja tahtoisin ettei tämä koskaan päättyisi..
- Sillä yö on pitkä ja kotinne kaukana.
- Tietääkö jumalan mies noin paljon pelkällä katseella?
- En, mutta te ette taitaisi tietää silläkään?
- Lopetaan tämä kinastelu...
Tartuin lasiini ja tyhjensin sen vaivautuneena, katsellen ympärilleni, etsien jalansijaa tai edes paikkaa missä olla.
- Voiko jumalaan luottaa sen vertaa kuin ihmiseen, kysyin häneltä.
- Voitko sinä luottaa ottavasi seuraavan askeleen?
- Minä kyllä otan askeleeni, mutta pyydän joskus jumalalta että hänellä olisi jokin sija sille.
- Olette toden totta eksynyt, aivan kuten minäkin.
- Miten sinä saatat eksyä? Eikö sinulla ole varjelusta?
- Minä olen varjeltu, mutta se tarkoittaa lämmintä kättä sydemälläni, muttei todella valoa tielläni.
- Me olemme sokeita..
- Me olemme itse valoja, ystäväni. Ehkä siksi ei mitään näy sen pidemmäs.