Todennuin
makasin makasiinin edessä
hajonneen tuolin vierellä
ja housujeni takamus oli parkkiintunut
valkeaksi
en ollut runoilija, en täysin kulkurikaan
mutta tiesin mitä olisi tehtävä
olisi tapahduttava
kuin kissankultarahat rahasäiliössä
todentuoksua kaipaavan nenän alla
piiloteltava homehtuneita asioita
sitä varten kun nuuhkaisu alkaa
olisi muistutettava siitä
miltä isku tuntuu jo murtuneessa luussa
olisi juotettava sokerilientä lisää
kun on valmis oksentamaan
olisi ajettava autoilla kaupungeissa
joissa ihmiset eivät usein katsele niitä
aseteltava banaaninkuoria
heidän kengänkantojensa alle
ehkä niin he näkisivät
tai ainakin oppisivat ehkä
väittämään että niin on jo käynyt
ja tapahtuu uudelleen
sillä aina on olemassa kuoria kävelijöitä
ja asettelijoita
olisi kaaduttava omaan kuoreensa
ettei se kävisi liian hankalaksi
olisi menehdyttävä tyystin
jotta se olisi riittävän helppoa
olisi sydämellisesti omistauduttava
ajatukselle
tuonpuoleisen vieraanvaraisuudesta
sillä se kaipailee meitä
kuin halkopino
joilla sauna on lämmitettävä
meidän olisi syytä muistuttaa
perinpohjin sitä laukeamista
joka aloittaa aina sodan
mutta lempeästi
vain laueten kasvoille kuumana
aivojen ja sydämen kärjestä
röyhkeän kuumeisella rakkauden himolla
häkellyttäen heidän järjestelmänsä toiminnan
jotka järjestelmäänsä kuolisivat
ehkä he niin näkisivät
kääntäisivät katseensa toisaalle
sen hetken
mutta ainakin he ovat aina
jotenkin
rakastelleet, unohtaneet ja muistaneet
käyskennelleet lampaina susienkin joukossa
kuin lempeinä kummituksina lasten saduissa
kauhistuttavina päätöksinä kaikelle hyvälle
ja uudesti syntyneinä juuri siitä,
eikä mistään syystä
niin elävinä ja kauniina
niin, joskus me näemme vain
kun joku katsoo takaisin
pienen hetken
ja tiedämme että niin on hyvä