IRC-Galleria

Äärirasia

Äärirasia

joku wilho

TarinaSunnuntai 21.02.2010 07:28

Nielaisin. Olin siellä.
Polviini asti merta. Rintani paljaana, sydämen syke kiivaana.
Kädessäni valokuva jota en uskaltanut katsoa, en tiennyt miksi. Olin yksin, olin olemassa, nälkäisenä, alastomana, vereslihalla.

Odotin sinua.

Näin miten ohitseni ajelehti pelastusvene. Nuori mies, jostain menneisyyden onnettomuudesta. Katsoin kuollutta ruumista joka makasi veneen pohjalla, reunan yli kurottuneet sormensa vedenpintaa hipoen. Kömpelö, viimeinen epätoivoinen yritys, mikä surkimus hänkin oli ollut!

Miten minä olin selvinnyt tänne?
en halunnut ajatella asiaa kovin pitkälle.
vatsanpohjaani kouraisi ikävästi ajatus vastauksesta.

ehkä se oli vain nälkää, tai jotain minkä kuvittelin menneeksi.

Olin harrastanut seksiä niin kauan sitten, muistin yht'äkkiä. Palomiehet ajattelevat seksiä juostessaan liekkeihin, olen varma. Mikään ei ole niin mahtavaa kuin kiihottuminen vaaran hetkellä. Minä en ole palomies, mutta ehkä kysymys on silti ainakin yhdestä kiihottumiseen kykenevästä ihmishengestä.
Ennen kaikkea, Muistaminen on tärkeää kriisitilanteissa, erityisesti seksin muistaminen, vaikka erektioni ei säilynytkään tässä kylmässä vedessä.

Hymyilin.
olen liian nuori ollakseni kriisissä.
minun on kylmä ja haluan vain rakkauttasi.
haluan helvettiin täältä.

tiedän että olen jo jossain todella kaukana, mutta jos puhutaan helvetistä, tämä on vasta suloista esimakua. taivas... taivas vain heijastuu liplattavista aalloista jalkojeni juuressa ainaisen pyyteettömänä.

ehkä olen jumala? hallitsenko tilanteen? meneekö tämä ohi?
olen aina liian nuori jotta mikään olisi ohi, en koskaan tarpeeksi vanha hallitakseni paljon mitään, ja jumalat eivät iästä piittaa.

Kaikki tuo tuntui varsin mahdolliselta.

olen ainakin ihminen etäisyyden päässä,
meren sinisten aaltojen noustessa yhä ylemmäs.
horisontissa auringonlaskun tuli lähestyvän yön syvien, tummien pilvien reunoilla.

myrsky nousee.
pian minun on uitava, pian minun on sukellettava.
ja
Haluan sukeltaa niin syvälle Sinuun

odotat minua. ehkä kysymys on kaikesta siinä valokuvassa jota en uskalla katsoa. puristan sitä tiukasti kädessäni ja katson auringonlaskussa liekehtiviä, lähestyviä aaltoja kunnes sinä ja minä olemme yhtä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.