Laskujen maksaminen siirtyy päivä päivältä. Kuinka pitkälle kuminauhaa voi venyttää että se katkeaa. Ja vitut niiden kestävyydestä joka tapauksessa.
Veljen kanssa autossa puhuimme pankeista. Mieletön välitön kylmyys. Kuka on tämän järjestelmän luonut ihminen? No, me kaikki olemme.
Pentti Saarikosken runoja tuossa vierelläni, kaikki ne, keltaisissa kansissa. Miellyn edelleen.
Tunnen häpeää siitä että kirjoitan. Perhana.
Jotain mun päästäni pitäisi ehkä niksauttaa perinpohjin. Mutta ei sitä niksautusta ole, ei pysyvää, ei hyvää, ei nopeaa, EI HELPPOA. On vain kaikkeen palaaminen ja hetkellistä lähtemistä.
Menen kyllä tänään tuonne.
Jukuhauta. Elämä tuntuis nyt vievän konkreettisempaan kokemiseen, luovan ilakoinnin sijasta.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 31.07.
- [Ei aihetta] 04.06.
- [Ei aihetta] 27.04.
- [Ei aihetta] 17.04.
- Halusin kertoa 25.03.
- [Ei aihetta] 24.03.
- [Ei aihetta] 18.03.
- [Ei aihetta] 15.03.
- [Ei aihetta] 13.03.
- [Ei aihetta] 23.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (48)
- ▶ elokuu 2010 (1)
- ▶ heinäkuu 2010 (1)
- ▶ kesäkuu 2010 (1)
- ▶ huhtikuu 2010 (3)
- ▶ maaliskuu 2010 (9)
- ▶ helmikuu 2010 (23)
- ▶ tammikuu 2010 (10)
- ▶ 2009 (187)
Blogi
[Ei aihetta]Maanantai 15.02.2010 14:39
[Ei aihetta]Keskiviikko 10.02.2010 17:25
Mitä me teimme että suomi syntyisi? pistimme sormen sen peräreikään, laiska laiska pullan tuijotus silmissämme ja haukotus kohti turhuutta kaikuen.
tämän teknologisen herhiläispesämme surina peittää alleen sen rakenteen heikon, ylvään sydämen sykkeen
jotkut istuvat torneissaan joiden alla laakeana levittäytyy jätteen sinfonia, koko nouseva myrsky valmiina heittämään sen tumman möskän heidän piilotetuille kasvoilleen
toiset katsovat pelonhiessään peseytyen, liasta sormet mustina, humalalla voideltuina, enemmän tai vähemmän valmiina, nauraen tai itkien
toiset ja me olemme olemassa
kaupunki elää ja hengittää planeetan suonista pulppuavasta verestä ja todesta
Hoksaisimmeko vasta tulivuoren ryöpytessä herätä nauramaan kuin ne narrit joita olemme?
Kun Kaikki vapisisi jumalan konekivääritulessa.
Mutta todella uskon että Me emme tarvitse mitään tulivuorta, vain aavistuksen verran sielun laavaa. Vain sen että vedämme pyttymme riuskalla otteella ja sanomme että nyt on tehtävä oikeaa Paskaa!
...On nukuttava pitkään ja unohdettava Laiskuus.
On mentävä unen yli vaikka se upottaisi askeleen alta...
...Tahdon kulkea yli tien niin että minun askeleeni eivät kuulu,
mutta ne tuntuvat. Olla Elävä pisaramies betonin veripinnalla...
...Tahdon olla konekiväärikaukosäätimen luodit osumassa tyhjää mielen ruutua vasten, vaihtamassa kanavaa valon puolelle pimeän silmän tuijottaessa...
tämän teknologisen herhiläispesämme surina peittää alleen sen rakenteen heikon, ylvään sydämen sykkeen
jotkut istuvat torneissaan joiden alla laakeana levittäytyy jätteen sinfonia, koko nouseva myrsky valmiina heittämään sen tumman möskän heidän piilotetuille kasvoilleen
toiset katsovat pelonhiessään peseytyen, liasta sormet mustina, humalalla voideltuina, enemmän tai vähemmän valmiina, nauraen tai itkien
toiset ja me olemme olemassa
kaupunki elää ja hengittää planeetan suonista pulppuavasta verestä ja todesta
Hoksaisimmeko vasta tulivuoren ryöpytessä herätä nauramaan kuin ne narrit joita olemme?
Kun Kaikki vapisisi jumalan konekivääritulessa.
Mutta todella uskon että Me emme tarvitse mitään tulivuorta, vain aavistuksen verran sielun laavaa. Vain sen että vedämme pyttymme riuskalla otteella ja sanomme että nyt on tehtävä oikeaa Paskaa!
...On nukuttava pitkään ja unohdettava Laiskuus.
On mentävä unen yli vaikka se upottaisi askeleen alta...
...Tahdon kulkea yli tien niin että minun askeleeni eivät kuulu,
mutta ne tuntuvat. Olla Elävä pisaramies betonin veripinnalla...
...Tahdon olla konekiväärikaukosäätimen luodit osumassa tyhjää mielen ruutua vasten, vaihtamassa kanavaa valon puolelle pimeän silmän tuijottaessa...
[Ei aihetta]Tiistai 09.02.2010 02:18
Haluaisin vaan lähtee täältä
jonnekin tosi kauas, vittuun
en KUOLLA
kuolema on sama kuin hiekka jalkojen alla
mä olen kuollut jo monta kertaa
nössöyteni on hiipuvaa kuoleman balalaikkaa
rakkauteni on kuoleman savukkeen savua
pointti: olen jo kuollut
mutta niiden yksien urpojen
(lue: ehkä jumalten)
armosta kimaltelen täällä silti
ja omalla jumalpäälläni säihkyn
enemmän kuin ne jätkät osasi aavistaa
haluaisin lähtee tästä kuitenkin joskus
tästä saamarin sekasotkusta
jossa harmaa sekoittuu mehuun
enkä tiedä voinko syödä tätä rinkeliä
JUMALA AUTA
mun pääni sisältä tule ja sinkoudu
keskelle mun herkkiä käsiäni
ja sytytä sormeni taas liekkeihin
en halua olla kuin paiserutto
mengelen ruiskussa!
en vittu halua mennä kouluun
näin kyrpäisenä aamuna!
en halua tehdä tätä runoa
jolle hitler hihittäisi!
en tahdo ajaa tätä rupista bussiani
enää yhtään metriä pitemmälle
jos en saa itseäni oivaltamaan
että on olemassa
rakkauden jarrupoljin
se koko hervoton helvetin horisontti
siispä otan rauhallisesti
kuin psykoosissa
astun ulos, sytytän savukkeen
nyt teen sen!
poltan sitä seksikkäästi
keimaillen tutkailen maisemia
katson kimmeltäviä tähtiä
tähdet huutaa alas päähäni
tämän mantran:
olen alasti olen tullut
olen alaston minä tulen
minä tulen sinä voihkit
minä olen sinä tulet
sinä aukeat minä tulen
me menemme sinne
sä olet se HELVETIN KUU
tämä ei ole lavastusta
tämä on koko kitarasoolo
kertosäkeistö ja traaginen loppu
feenixin pyrstösulat meidän
aistillisissa huokauksissamme
en halua lähteä tästä
en anna bogartin kävellä sateeseen
en anna sun sulkea tätä vessan ovea
haluan vain tehdä sen!
istua nyt ja kuiskaillen
"rakkautta, rakkautta" kuin sekopäät
me kuiskailisimme sitä kameroidemme
takana tuulena hulmuten varpaissa
televisioiden räjähtäessä ekstaasista
tuuleen tuhansia lasisirpaleita
sydämen sykkiessä
hiekan kimmeltäessä kesän unelmissa
yli ajatuksen selkeyden pehmeyden
tämä on ME-PLANEETTA!
tämä on puhdasta runkattua spermaa
tämä on suosikkini kaikista elokuvista
tämä on kertomus joka ei lopu
tämä on ihan höpinää vain
multa sulle, rakkaudella
minä haluan vain lähteä tästä
olla mä
ja tulla sinuun
piste. loppu. kiitos.
jonnekin tosi kauas, vittuun
en KUOLLA
kuolema on sama kuin hiekka jalkojen alla
mä olen kuollut jo monta kertaa
nössöyteni on hiipuvaa kuoleman balalaikkaa
rakkauteni on kuoleman savukkeen savua
pointti: olen jo kuollut
mutta niiden yksien urpojen
(lue: ehkä jumalten)
armosta kimaltelen täällä silti
ja omalla jumalpäälläni säihkyn
enemmän kuin ne jätkät osasi aavistaa
haluaisin lähtee tästä kuitenkin joskus
tästä saamarin sekasotkusta
jossa harmaa sekoittuu mehuun
enkä tiedä voinko syödä tätä rinkeliä
JUMALA AUTA
mun pääni sisältä tule ja sinkoudu
keskelle mun herkkiä käsiäni
ja sytytä sormeni taas liekkeihin
en halua olla kuin paiserutto
mengelen ruiskussa!
en vittu halua mennä kouluun
näin kyrpäisenä aamuna!
en halua tehdä tätä runoa
jolle hitler hihittäisi!
en tahdo ajaa tätä rupista bussiani
enää yhtään metriä pitemmälle
jos en saa itseäni oivaltamaan
että on olemassa
rakkauden jarrupoljin
se koko hervoton helvetin horisontti
siispä otan rauhallisesti
kuin psykoosissa
astun ulos, sytytän savukkeen
nyt teen sen!
poltan sitä seksikkäästi
keimaillen tutkailen maisemia
katson kimmeltäviä tähtiä
tähdet huutaa alas päähäni
tämän mantran:
olen alasti olen tullut
olen alaston minä tulen
minä tulen sinä voihkit
minä olen sinä tulet
sinä aukeat minä tulen
me menemme sinne
sä olet se HELVETIN KUU
tämä ei ole lavastusta
tämä on koko kitarasoolo
kertosäkeistö ja traaginen loppu
feenixin pyrstösulat meidän
aistillisissa huokauksissamme
en halua lähteä tästä
en anna bogartin kävellä sateeseen
en anna sun sulkea tätä vessan ovea
haluan vain tehdä sen!
istua nyt ja kuiskaillen
"rakkautta, rakkautta" kuin sekopäät
me kuiskailisimme sitä kameroidemme
takana tuulena hulmuten varpaissa
televisioiden räjähtäessä ekstaasista
tuuleen tuhansia lasisirpaleita
sydämen sykkiessä
hiekan kimmeltäessä kesän unelmissa
yli ajatuksen selkeyden pehmeyden
tämä on ME-PLANEETTA!
tämä on puhdasta runkattua spermaa
tämä on suosikkini kaikista elokuvista
tämä on kertomus joka ei lopu
tämä on ihan höpinää vain
multa sulle, rakkaudella
minä haluan vain lähteä tästä
olla mä
ja tulla sinuun
piste. loppu. kiitos.
[Ei aihetta]Tiistai 09.02.2010 01:23
olen, olen rakastellut.
olen ollut kuin tuhat kättä.
olen ollut jotain jumalaista.
miten voi olla tämä ihminen?
joka kokee näin?
mitä minä nytkään tiedän?
vain tämän ajatuksen ja tunteen.
kaipaan Sinua.
tunnen että meillä on paljon asioita elettävänä.
tunnut läheiseltä, hyvältä, oikealta osalta tulevaisuuttani.
kulkemista. sitähän tämä on.
pohjimmiltaan loputtoman yksinkertaisia juttuja.
sisäkkäin.
toteuttamista, itsensä toteuttamista.
keskenään.
olen ollut kuin tuhat kättä.
olen ollut jotain jumalaista.
miten voi olla tämä ihminen?
joka kokee näin?
mitä minä nytkään tiedän?
vain tämän ajatuksen ja tunteen.
kaipaan Sinua.
tunnen että meillä on paljon asioita elettävänä.
tunnut läheiseltä, hyvältä, oikealta osalta tulevaisuuttani.
kulkemista. sitähän tämä on.
pohjimmiltaan loputtoman yksinkertaisia juttuja.
sisäkkäin.
toteuttamista, itsensä toteuttamista.
keskenään.
OperationLauantai 06.02.2010 00:49
Shimmering pathways to indifference.
Whimpering at the gateway, looking sideways.
Left, Light trickling from above.
Looking at it, hell, and heaven.
Their neon is not good enough. But this one seems all too real.
The fur of the skin of the nameless one grafted on to the suit, 900 dollars or less.
Not enough, but yet unknown. Nothing is wholly obvious without becoming enigmatic.
Reality itself is too obvious to be true.
We trade skin for emotion, suck others to become ourselves.
Parasitic to the core, our single cell program indulging.
Which blood is mine. Who is this, is this me in a syringe.
i know the answer, but neglect replying for the sheer thrill of it
The unknown knows us better, but it will never tell.
We need skin, we need money, we need meat, we need nosejobs.
We need someone to blow our cocks and someone to remind us of our need.
You BETTER run You LIIIIIAAAAAAAARRRRRRRRRRRR
You HYPOCRITE
You CRIPPLE
Because of your disease You've made it past the decades
like a one legged dog
Nothin ever stays the same
Nothin, yeah nothin, nothin, nothin,
but you're still runnin'
with your umbilical cord hanging between your legs
You're born from a womb with a robotic spider spinning you like a web
An asymmetric composition of flesh and emotion hanging crystalline
between blood red walls, emitting sound and images to the eye-screens
passing in one second, all filtered, compressed, processed
You would've been happier if you'd chosen to join your mother in her world
In her world you would've been an eternal duplicate,
You would'be been your happy mother reflecting the mirror image of her
into the mirror image of her. Bio-historical feedback resonating in a chamber
of flesh and thought, but you we're printed for a purpose.
The primary objective:
To keep spreading into more self, to expand the organism,
Swallowing emotion and nutrition to turn inside out with another birth,
a snake shedding it's weeping skin at the roots of the garden
slithering satisfied at the roots of the perceived problem
in dirt and shit with a smile until the system malfunctions
and the corpse is left at the feet of the others, the bones slumping
slowly through rotting skin, another birth.
"Hey Mom! When it rots can we dig up the bones?"
In birth and death, the masochistic pleasure of
excretion and discovery
of soul or a body with a soul, no soul
copy, deletion
Our one purpose to excrete and multiply at the same time
taking a shit with life
the more vain the thing excreted, the more pleasure
from losing it
Ourselves as our vanity the greatest vanity the most beautiful thing
we need to clone, the process not yet perfected, the un-perfect replicant
of the soul cell divided through our carnal duplication machinery
nearly mindlessly following patterns set by a blind thing
that seethed the first of us
the haphazard circuits breathing now, with excessive personality
and dividing
with time into another screaming thing on the screen,
beautiful prismatic light reflected
The simple Adam and Eve program spreading
uncertainly from point alpha,
a single virus, or a mutation of the primary program
able to wipe it all into a tabula rasa
mankind sleeping with a pillow of a void underneath their slow mind
desperately trying to reach singularity
excitedly exclaiming: your sooo cool im coming down there
tommorow tho there better be something fun!
the fucking mind that hangs peering over the edge
at the moment of an orgasmic high
grasping at invisible, uncomprehensible straws
whispering to each other looking at the semblance of what they feel
they have to do all this just to scrape by
They're all scratching each other's backs
looking at the empty beer bottle some empty thing
not realizing
Waking up in the wasteland with a pleasurable mental distortion
shaping the view into a more comfortable thing.
Our consciousness discussing business arrangements
for more acceptable parameters.
A Solution.
Initiatilizing the "You can't hurt me, not with my cheese helmet!"-program
to survive another death/release/birth/love
Reminding oneself to become blind from the modern holocaust:
A day without laughter is a day wasted.
Waiting for the sufficient attraction, that will make a She/He re-initiate texting
for satisfaction of the carnal system lying naked next to Her with dried up
sperm
a collage of dead possibilities white on the thigh and the rubber of a Durex condom
But the moment I was dressed, the clothes and the make-up made me feel the person He was
and I walked outside and left her there sleeping and i felt like i'd been used
used to become what i wanted to be, what i always wanted to become and there was no need
to say anything more
Whimpering at the gateway, looking sideways.
Left, Light trickling from above.
Looking at it, hell, and heaven.
Their neon is not good enough. But this one seems all too real.
The fur of the skin of the nameless one grafted on to the suit, 900 dollars or less.
Not enough, but yet unknown. Nothing is wholly obvious without becoming enigmatic.
Reality itself is too obvious to be true.
We trade skin for emotion, suck others to become ourselves.
Parasitic to the core, our single cell program indulging.
Which blood is mine. Who is this, is this me in a syringe.
i know the answer, but neglect replying for the sheer thrill of it
The unknown knows us better, but it will never tell.
We need skin, we need money, we need meat, we need nosejobs.
We need someone to blow our cocks and someone to remind us of our need.
You BETTER run You LIIIIIAAAAAAAARRRRRRRRRRRR
You HYPOCRITE
You CRIPPLE
Because of your disease You've made it past the decades
like a one legged dog
Nothin ever stays the same
Nothin, yeah nothin, nothin, nothin,
but you're still runnin'
with your umbilical cord hanging between your legs
You're born from a womb with a robotic spider spinning you like a web
An asymmetric composition of flesh and emotion hanging crystalline
between blood red walls, emitting sound and images to the eye-screens
passing in one second, all filtered, compressed, processed
You would've been happier if you'd chosen to join your mother in her world
In her world you would've been an eternal duplicate,
You would'be been your happy mother reflecting the mirror image of her
into the mirror image of her. Bio-historical feedback resonating in a chamber
of flesh and thought, but you we're printed for a purpose.
The primary objective:
To keep spreading into more self, to expand the organism,
Swallowing emotion and nutrition to turn inside out with another birth,
a snake shedding it's weeping skin at the roots of the garden
slithering satisfied at the roots of the perceived problem
in dirt and shit with a smile until the system malfunctions
and the corpse is left at the feet of the others, the bones slumping
slowly through rotting skin, another birth.
"Hey Mom! When it rots can we dig up the bones?"
In birth and death, the masochistic pleasure of
excretion and discovery
of soul or a body with a soul, no soul
copy, deletion
Our one purpose to excrete and multiply at the same time
taking a shit with life
the more vain the thing excreted, the more pleasure
from losing it
Ourselves as our vanity the greatest vanity the most beautiful thing
we need to clone, the process not yet perfected, the un-perfect replicant
of the soul cell divided through our carnal duplication machinery
nearly mindlessly following patterns set by a blind thing
that seethed the first of us
the haphazard circuits breathing now, with excessive personality
and dividing
with time into another screaming thing on the screen,
beautiful prismatic light reflected
The simple Adam and Eve program spreading
uncertainly from point alpha,
a single virus, or a mutation of the primary program
able to wipe it all into a tabula rasa
mankind sleeping with a pillow of a void underneath their slow mind
desperately trying to reach singularity
excitedly exclaiming: your sooo cool im coming down there
tommorow tho there better be something fun!
the fucking mind that hangs peering over the edge
at the moment of an orgasmic high
grasping at invisible, uncomprehensible straws
whispering to each other looking at the semblance of what they feel
they have to do all this just to scrape by
They're all scratching each other's backs
looking at the empty beer bottle some empty thing
not realizing
Waking up in the wasteland with a pleasurable mental distortion
shaping the view into a more comfortable thing.
Our consciousness discussing business arrangements
for more acceptable parameters.
A Solution.
Initiatilizing the "You can't hurt me, not with my cheese helmet!"-program
to survive another death/release/birth/love
Reminding oneself to become blind from the modern holocaust:
A day without laughter is a day wasted.
Waiting for the sufficient attraction, that will make a She/He re-initiate texting
for satisfaction of the carnal system lying naked next to Her with dried up
sperm
a collage of dead possibilities white on the thigh and the rubber of a Durex condom
But the moment I was dressed, the clothes and the make-up made me feel the person He was
and I walked outside and left her there sleeping and i felt like i'd been used
used to become what i wanted to be, what i always wanted to become and there was no need
to say anything more
kaikesta vähänPerjantai 05.02.2010 23:51
en mennyt sinne
sillä tämä planeetta on täynnä vessanpyttyjä
mutta jos löytäisin yhden
huuhtelisin jokaisen yhdellä kädenliikkeellä
en valitettavasti tiedä mitään ovista,
en edes lukkojen rakenteesta
näen vain vessanpyttyjen jättimäiset varjot
horisontissa
jotain ne aikovat tehdä
olen eräs taitava narri
kompastun omiin nauhoihini
siteeratessani totuutta
kompastun totuuteen
kun nauran sille
ilman olettamuksia
sitten,
se pussaa minua
ja lähtee pois
heristäen takamustaan
viettelevästi
olen siis matkallani taas
kulkurin on taivallettava
outoja reittejään
hänen on kulutettava kenkänsä
koska kengät vain kuluvat
ja meidän on käveltävä
on niin yksinkertaista
kun vain riisuu vaatteensa
ja odottaa
sitten vasta alkaakin tapahtua
muuten,
koiperhoset syövät mielellään
kaikkea mahdollista
tahdotko lyödä minua
rullatulla sanomalehdellä?
sillä haluan olla kärpänen
mutta emme puhu kärpäsistä
on tärkeämpiä asioita
esimerkiksi sydän
jos sydäntä hakkaa
niin sen toiminta lakkaa
haluatko lyödä minua
rullatulla sanomalehdellä
nyt?
sillä en puhu sydämestäsi
oikeasti
sinun sydämesi ei nimittäin
kuulu minulle
kysymys on halusta
ja yltäkylläisyydestä
vähyydestä
ja vähyyden määrästä
peileistä
aisteista ja muusta
myös rakkaudesta
kun tajuamme olevamme
pelilaudan toisilla puolin
voimme astua sen yli
ja syleillä toisiamme
itsenämme
unen huoneessa, hetken
sillä tämä planeetta on täynnä vessanpyttyjä
mutta jos löytäisin yhden
huuhtelisin jokaisen yhdellä kädenliikkeellä
en valitettavasti tiedä mitään ovista,
en edes lukkojen rakenteesta
näen vain vessanpyttyjen jättimäiset varjot
horisontissa
jotain ne aikovat tehdä
olen eräs taitava narri
kompastun omiin nauhoihini
siteeratessani totuutta
kompastun totuuteen
kun nauran sille
ilman olettamuksia
sitten,
se pussaa minua
ja lähtee pois
heristäen takamustaan
viettelevästi
olen siis matkallani taas
kulkurin on taivallettava
outoja reittejään
hänen on kulutettava kenkänsä
koska kengät vain kuluvat
ja meidän on käveltävä
on niin yksinkertaista
kun vain riisuu vaatteensa
ja odottaa
sitten vasta alkaakin tapahtua
muuten,
koiperhoset syövät mielellään
kaikkea mahdollista
tahdotko lyödä minua
rullatulla sanomalehdellä?
sillä haluan olla kärpänen
mutta emme puhu kärpäsistä
on tärkeämpiä asioita
esimerkiksi sydän
jos sydäntä hakkaa
niin sen toiminta lakkaa
haluatko lyödä minua
rullatulla sanomalehdellä
nyt?
sillä en puhu sydämestäsi
oikeasti
sinun sydämesi ei nimittäin
kuulu minulle
kysymys on halusta
ja yltäkylläisyydestä
vähyydestä
ja vähyyden määrästä
peileistä
aisteista ja muusta
myös rakkaudesta
kun tajuamme olevamme
pelilaudan toisilla puolin
voimme astua sen yli
ja syleillä toisiamme
itsenämme
unen huoneessa, hetken
maailmaPerjantai 05.02.2010 23:40
en voinut pelastaa sinua
kaikki on hiiltynyttä
poltin kaiken löytääkseni
sinut, pitääkseni sinut
nyt peitän luurangon
valkealla vaatteella
jonka löysin
sain sen kaikilla rikkauksillani
joita piilottelin ja häpesin
nyt se on haudallamme
eniten yhä pelkään
että vika oli sinun
kun synnyin
mutta pyyhit kyynelet silmistäni silti
äiti
olen vasta pieni lapsi
sinulle
ja haluat minun jo lähtevän
mukaasi
tähdet ovat yhä kirkkaita
olinko vasta hetki sitten
täällä?
johditko minut harhaan
omalla heijastuksellani?
mistä on kysymys?
onko tämä jokin tragedia?
onko tämä surua
vai pelkkä tarinan päätös?
kosketat minua kuolleilla sormillasi
ne ovat kuumat ja polttavat
täynnä tuntematonta
jonka hehkun tahdoin
jokaisella vimmaisella suudelmallani
joskus kesyttää
vain yksi kipinöivä kyynel
enää otsaltani putooa
siitä missä silmäni sulkeutuu
se silmä joka orastaa
auringon ytimestä heijastuksen
ja sitten valkeus saapuu
taas, taas, tuo ikuinen koittaa
kaikki on hiiltynyttä
poltin kaiken löytääkseni
sinut, pitääkseni sinut
nyt peitän luurangon
valkealla vaatteella
jonka löysin
sain sen kaikilla rikkauksillani
joita piilottelin ja häpesin
nyt se on haudallamme
eniten yhä pelkään
että vika oli sinun
kun synnyin
mutta pyyhit kyynelet silmistäni silti
äiti
olen vasta pieni lapsi
sinulle
ja haluat minun jo lähtevän
mukaasi
tähdet ovat yhä kirkkaita
olinko vasta hetki sitten
täällä?
johditko minut harhaan
omalla heijastuksellani?
mistä on kysymys?
onko tämä jokin tragedia?
onko tämä surua
vai pelkkä tarinan päätös?
kosketat minua kuolleilla sormillasi
ne ovat kuumat ja polttavat
täynnä tuntematonta
jonka hehkun tahdoin
jokaisella vimmaisella suudelmallani
joskus kesyttää
vain yksi kipinöivä kyynel
enää otsaltani putooa
siitä missä silmäni sulkeutuu
se silmä joka orastaa
auringon ytimestä heijastuksen
ja sitten valkeus saapuu
taas, taas, tuo ikuinen koittaa
[Ei aihetta]Perjantai 05.02.2010 23:25
Wilhelm Tell ampui nuolen
Foucaltin omenan läpi
mutta hän kuoli HIViin
homoseksuaalit
ovat väärässä yhä
kaikesta
me olemme tehneet
aivan kaiken mahdollisen
estääksemme heitä
elämästä
emme pysty enempään
meidän on suljettava ovet
nyyhkytettävä
myönnettävä hirveyden tappio
katseltava sitä kaikkea
kuin paperilta
sulaa hulluutta heijastuu
iiriksillemme
olemmeko todella
näin surkuhupaisia?
lämmin kädenpuristus riittäisi
mutta näemme vain vuoria
haluan huvittuneena katsoa
kun kaikki kuolevat
liian myöhään
liian aikaisin
ja sitten myöntää
kyynelsilmin
elämän hymyilevän
enemmän meidän kauttamme
kuin mitä kuolema koskaan uskaltaa
Foucaltin omenan läpi
mutta hän kuoli HIViin
homoseksuaalit
ovat väärässä yhä
kaikesta
me olemme tehneet
aivan kaiken mahdollisen
estääksemme heitä
elämästä
emme pysty enempään
meidän on suljettava ovet
nyyhkytettävä
myönnettävä hirveyden tappio
katseltava sitä kaikkea
kuin paperilta
sulaa hulluutta heijastuu
iiriksillemme
olemmeko todella
näin surkuhupaisia?
lämmin kädenpuristus riittäisi
mutta näemme vain vuoria
haluan huvittuneena katsoa
kun kaikki kuolevat
liian myöhään
liian aikaisin
ja sitten myöntää
kyynelsilmin
elämän hymyilevän
enemmän meidän kauttamme
kuin mitä kuolema koskaan uskaltaa
[Ei aihetta]Perjantai 05.02.2010 23:17
Kysymys ei ole tästä
että sanon jotain
aika paljon riippuu siitä
että sinä sanot jotain
jotain
joka putoaa rakoihin
vääjäämättä
kuin
sadepisarat roikkuvat
katujen välillä
toljotamme niitä
etsien tähtiä
mikä on ojentuvan käden alla
odotatko jotain?
haluan taksin
pois täältä
haluan tilpehööriä
että unohtaisin tämän
haluan suolaa leivälleni
joka on kuiva
tarjoilija, tarjoilija!
katuvalojen himmentyessä
sirottelemme jotain roskaa
ajatusten päälle
ja syömme niiden
uskomatonta herkullisuutta
kuin kummaa kumikengänpohjaa
me odotamme ja ojennamme sitten
herkkupalat toisille
olemme ehkä kylläisempiä
olemme lihavampia ja ryvettyneitä
sitten totuus
poikansa valheen kanssa
polkaisee moottorin käyntiin
todellisuus kaartuu horisonttiin
aurinko laskee
hautojemme päällä kärpäset
hetken syövät
ajatustemme kannikoita
että sanon jotain
aika paljon riippuu siitä
että sinä sanot jotain
jotain
joka putoaa rakoihin
vääjäämättä
kuin
sadepisarat roikkuvat
katujen välillä
toljotamme niitä
etsien tähtiä
mikä on ojentuvan käden alla
odotatko jotain?
haluan taksin
pois täältä
haluan tilpehööriä
että unohtaisin tämän
haluan suolaa leivälleni
joka on kuiva
tarjoilija, tarjoilija!
katuvalojen himmentyessä
sirottelemme jotain roskaa
ajatusten päälle
ja syömme niiden
uskomatonta herkullisuutta
kuin kummaa kumikengänpohjaa
me odotamme ja ojennamme sitten
herkkupalat toisille
olemme ehkä kylläisempiä
olemme lihavampia ja ryvettyneitä
sitten totuus
poikansa valheen kanssa
polkaisee moottorin käyntiin
todellisuus kaartuu horisonttiin
aurinko laskee
hautojemme päällä kärpäset
hetken syövät
ajatustemme kannikoita
[Ei aihetta]Perjantai 05.02.2010 23:11
Katakis
täyty hiekkalaatikko
täyty saharalla!
täytä tämä pullo
avaruudella
kuin silloin kun
ajoin traktorini
likaisena, hikisenä
halki kaikkien lumisten latujen
ja halusin vain
päästä vessaan
mikään ei ole niin kaunista
kuin täydellinen häviö
mahdottomassa tilanteessa
puhunko filosofiaa?
olen todellinen nero
kun hautakivelläni
on paljon lunta
ja paljon rikkaruohoa
Loppu
P.S
erota hiekka maasta
kun lopetat
tiedät mistä puhun
täyty hiekkalaatikko
täyty saharalla!
täytä tämä pullo
avaruudella
kuin silloin kun
ajoin traktorini
likaisena, hikisenä
halki kaikkien lumisten latujen
ja halusin vain
päästä vessaan
mikään ei ole niin kaunista
kuin täydellinen häviö
mahdottomassa tilanteessa
puhunko filosofiaa?
olen todellinen nero
kun hautakivelläni
on paljon lunta
ja paljon rikkaruohoa
Loppu
P.S
erota hiekka maasta
kun lopetat
tiedät mistä puhun