Laskujen maksaminen siirtyy päivä päivältä. Kuinka pitkälle kuminauhaa voi venyttää että se katkeaa. Ja vitut niiden kestävyydestä joka tapauksessa.
Veljen kanssa autossa puhuimme pankeista. Mieletön välitön kylmyys. Kuka on tämän järjestelmän luonut ihminen? No, me kaikki olemme.
Pentti Saarikosken runoja tuossa vierelläni, kaikki ne, keltaisissa kansissa. Miellyn edelleen.
Tunnen häpeää siitä että kirjoitan. Perhana.
Jotain mun päästäni pitäisi ehkä niksauttaa perinpohjin. Mutta ei sitä niksautusta ole, ei pysyvää, ei hyvää, ei nopeaa, EI HELPPOA. On vain kaikkeen palaaminen ja hetkellistä lähtemistä.
Menen kyllä tänään tuonne.
Jukuhauta. Elämä tuntuis nyt vievän konkreettisempaan kokemiseen, luovan ilakoinnin sijasta.