Levyhylly täynnä ruokaa, mut olis oikee nälkä. Nyt tuntuu tältä, en paljoo vaadi elämältä.
En osaa kadehtii enkä juuri vertaile, mut jos näät arvottoman ihmisen olet juuri sellainen.
Tuntuu et monilla mun ympärillä on elämä kuosissa, on vaimo, farmari ja talo. Elän eri sfääreissä, eri valovuosissa.
Oon valinnu tieni, mut en oo silti varma. Tää näköharha, varassa rintakarvan tai karman.
En haluu itteeni syyttää sit lopuks, et katua tehtyä tai tekemättömyyttäni.
Suuret odotukset, mut voin kertoo must et mulla on kai kalenteri ilman painomusteit.
Ilman vuosia, kuukausia, päiviä tai tuntei. Sekunnissa kaikki muuttuu nollasta huntteihin.
Mut uskon et musta on itseni voittamaan, mul on kengät Virénilt ja sydän katusoittajalt.
Nyt seison katoksen alla, saaden palkkani vaivast. Mä valkkasin paikkani, mun palan taivaast.
Ja annan palan kakkuu, jos heität lantin hattuun. Tai mikä sydämellä painaa tai sattuu.
Syvä aistimus jonka todeksi luulen, et uskon kaiken joka näytetään ja jonka kuulen.
Ja joka puolel kaikki vaihtuu elämässä siks nojaan sanan sijaan seinään.
Jalat puutuu, ku mähän oon seissy koko ajan vaan tässä vaihtanu tarinani leipään, en muutu.
