Jatkuvaa päätä seinään hakkaamista, kaukana onnellisuudest
Todellistuudessa se on jatkuvaa onnen jahtaamista
Ja jaksamista vastoinkäymisest toiseen
Oon kantanu taakkaa hartioil, jos joku ottais pois sen
En olis vieläkään onnellinen, mut vähän lähempänä
Vähän parempana tänään, ei se niin pahalt tunnu
Silti matkaa siihen, et voin sanoo, et oon parantunu
Sen ajatuksen voimalla jalat maasta, pois alta
Elämä heittelee hullun lailla ja mä lentelen kuin leppäkeihäs
Saamatta otetta yhtään mistään
Perheenjäsenist ja ystävistä
Lupasin ittelleni itekseni etten eksy enää
Kun kaikkea pidin itsestäänselvyytenä
Vasta sun jälkeen ymmärsin kuin tärkeet
On et joku, jolle purkaa murheet ja huolet
Ne jotka välitää on tapetilla
Siksi toisen kyyneleet maistuu omia makeemmilta
Ja mä humalluin niistä niin
Etten pitäny niistä kii, nii ei käy enää
Mul on määränpää jossain tuolla
Mä en oo siellä, mut oon lähellä, lähempän