Frendeille täytyy sanoo sen verran:
ootte auttanu mua jatkaa enemmän ku kerran
Ilman teit en ois pärjänny ainaki mä veikkaan
ja mun perhe, se on se oleellisin seikka
et on onnellinen ja tekee mist diggaa
ja kantaa vastuun ku sattuu astumaan vikaan
Ja ois pitäny jälleen tajuu heti kärkeen
kuka jää tänne mun jälkeen, vaan se on tärkee
Se on se peruskallio, mä luotan mun ystäviin
ainoot ketä mut tuntee, kenelle voi jutut purkaa
ja mä oon täs myös teille, ette luota muhun turhaan
Vaik oon erakkoluonne, se ei oo dissii teille
mikä sun elämäs merkkaa jos pysähdyt ajattelee?
Puhun kokemuksen syvällä rintaäänellä
vast ku jotain hävii arvostaa sitä mikä on jäljellä
Tarviin rakkaut ja tukee, vaik tuntuu mahottomalta
nyt vast oivaltaa, en tarvii loistoo valtaa
kuhan oon onnellinen, muuten ei välii millään
sen vuoks luopusin kaikest, edes räpäyttämät silmää
ja vaan sil on välii, ja raha mene rahan luokse
mut ei frendien edelle tai väliin
En tarvii, näit gearei tai linkkei, en tarvii
En tarvii. näit höyssei tai drinkkei, en tarvii
Mä tarviin, frendit, perheen ja rakkautta, mä tarviin
mä tarviin, läheisyyt, tilaa ja vapautta