IRC-Galleria

Mä oon hukannu itseni ja mitä maailmalta tahdoin, kun katson ympärilleni nään vaan harmaita hahmoi.
En näe kirkkautta, en kuule linnun laulua, vaan äänen joka on kuin piru raapis liitutaulua.
En tajuu miks mua sattuu tai miks tää maailman kuva mun silmiini väärin suodattuu.
Kun katson peiliin oma peilikuva kuvottaa ja oman olemisen vain haluaisin unohtaa.
Ehkä huomenna kaikki muuttuu paremmaksi tai ehkä paha olo multa jäähyväis suukon saa.
Tai Midan kosketus muuttaa kaiken paskaksi, alkaa maa jalkojeni alla upottaa.
En tiedä oonko nähnyt jo ääripäät, en tiedä mitään jos en kuule sydämmeni ääniä.
Sä pystyt ymmärtämään jos ymmärrät, et tyhjyys kuristaa kuin kuoleman kylmät kädet.

Herään kylmäs hies, henkinen tyhjiö, ruumiin vanki pimees tyhjiös.
Olotilan vaihtelut ei oo lainalaisia, en saa öisin unta nään hereil painajaisia.
Päässä takoo käsky kulkemaan siihen suuntaan johon kylmä tyhjyys riepottelee sätkynukkea.

Ehkä tyhjyys ei hukuta mua, ehkä pysyn pinnalla kuin lammen pinnalla kukkivat lumpeet.
Ehkä huomenna jos herään oon vapaa niinkuin henki joka kaduilla kaupungilla kulkee.