IRC-Galleria

Se ei oo turhan vaikeet, aina juhlaan aihet. Vedetään ne viinat, pajarit ja muut juhla-aineet.
Kummajainen ku tumma nainen blondijoukos, mun ajatusten loukos on loppumaton louhos on mun pää.
Ja mitä se sisältää, mun linnotuksen sisällä ei sisään päästä ketään.
Ne pitää kusipäänä ku mut tänne lukitsen, ja takan supisee, kaislikossa suhisee.
Mut ulkopuolel voi nähä vaan ulkokuoren, enkä valonlapsi selvii kuun pimeel puolel.

Ne on ymmällään, ei ymmärrä mun kieltä. Ei ymmärrä mun mieltä, en oikeen tajuu itekkään.
Aika rientää, en millään saa vauhdist kii. Ja siksi täs omassa maailmassa ku autisti.
Ja liian nopee kesä vaihtuu syksyksi, ja venaan vaa koska mun suupielet taittuu hymyksi.
Ku läheisetki vaan tekee tyhmyyksiä, tuttujen kasvojen keskellä ku ypöyksin.
Mut niin se menee tääl, tää ei oo moninpeli. Ja kentälle kaatunut jo niin moni veli.

En ees jaksa selittää, vaik joku tulis kysyy. Helpompi olla hiljaa ja kaikki kuittaa hymyyn.
Usko mitä vaan, mitä huvittaa. Vääristyneit mielikuvia, niin paljon pulia.
Joka deitti luulee et nussin joka vastaatulijaa, mut kai se on hinta mikä täst pitää pulittaa.
Enkä tiiä kuka tät tarinaa kuvittaa, mut osan täst vois pois vaan kumittaa.
Niin paljon mutkia, muita mutkitta mukittaa. Nyt taas jumittaa, ku hidastettu elokuva.
En pääse juoneen mukaan. Ei kerro mulle kukaan. Vaikka huudan kuinka tuntuu ettei kuule kukaan!