Oon miettiny tääl sitä kevättä, ku tapasimme
En voinu antaa mun sydäntä, mut sä varastit sen
Autoit mut ylös ojasta ja nyt pysyy täällä tiellä aion
On vartti elämäst menny, eikä taakka kevenny
Uskon vaa auliist, et eiköhän asiat viel selveenny
Eihän se niin sit menny, vaa vielki yksin
Oon puhaltanu sielun keuhkoistani, siks omal tielni yskin
Mut ylös alas matka jatkuu, puren huulta yhtee, koska tää paska sattuu
Sorrun taas peili ees, voisinpa turvautuu suhu
Mutku, tietkö, katokku, mul ei oo ketää
Mun tiet on kadonnu, enkä tiiä tarkallee mis mennää
Tarvin sut nostaa mun pään taas pinnalle
