IRC-Galleria

mä keskityn mun omaan napaan, vuorokausi vain itelleni
ja ainoastaan parhaat frendit päästän mun likelleni
en suunnitelleeni mä muista yhtään vapaailtaa
ne rullaa omal painollaan, ku teen vaan mist mä digaan

Tää kertomus alotetaan nollasta, siitä kun luokkahuoneen peräl rauhas halus olla vaan.

Mut toisille hiphop oli vaan hetken huumaa vaan, tänään kukaan ei koskaan muista tehneen muutakaan.
Kouluvihkot aina täynnä kaikkee muuta mitä piti, silti alust loppuun aina oma suunta mikä piti.
Nuori kundi valmiina ottaa maailman vastaan, puheet auktoriteettien kanssa päätty haista paskaan.
Se ei nielly mitään, mut ei myöskään tienny sitä, että kun tuut tiettyy ikään, niin sun viel kyl pitää.
Silti se kapina muokkas pojasta sen nuoren miehen, joka ei edelleen suostu jättää mitään puoleen tiehen.

Jes jes vahingonilonen vilkas vekara, ei ollut milloinkaan se, joka luokas viittas ekana.
Kävi lukion kans samaan aikaan elämänkouluu, kulmil oppi muutkin kun kotitehtävät touhuu.
Se tieto yhtä arvokasta, kunhan selvii ruhjeitta. Oppii hallitsee tunteita, saa tukee jengin kundeilta.
Siel siniset silmät vaihtaa väriä, ketä tunnet sil on väliä, huijarit saattaa vaan hävitä.
Siellä ystävät tukee toinen toistaan, yksin ei kukaan koskaan voi ees loistaa.
Joukkuehenki - frendien kans tuntuu vahvemmalta ja vaikka tekee juttui joita ei voi anteeks antaa.
Niin se paine muokkaa kestämään, junnuvuosien ystävyys ja side se on kestävää.
Veri ei ole pois pestävää, mut sä opit ja päätät itse mitä teet tänään.

Tunnetko mut vai mun ulkokuoren,
luuletko et oon samanlaine sisält mitä ulkopuolelt?
Hymy huulil ei kerro onnellisuutta,
se näkyy silmist, nääksä jotain muuta?
Yritän löytää asioist sen valosemman puolen,
ilman sitä me hukuttais tähän ainaiseen huoleen.
Koitan keskittyy niihin pieniin ilon aiheisiin,
ettei ain tarvis itkien nojaa kaiteisii.
Onnellisuut et voi ostaa kaupast,
etkä tajuu sitä jos aina katot kauas.
Oon onnellinen asioist jotka saa hymyn silmii asti,
nii ei se hymy lopu poskiin jos aattelee nokkelasti.

Koitan kohdella jokaist niinku on opetettu,
niin ettei kaulast löydy muutaku se retku.
Haluun olla se tuki sillon ku sitä tarviit,
koska tiiän et loppujen lopuks ne on vaa arpii.
Kaikkien asioitten kans ei pärjää yksi,
ja eihän kukaan turhaan yski.
Oon tehny myös paljon mitä kadun,
mut kaikkihan tietää ettei elämä mee niinku saduis.
Virheet on ne jotka opettaa,
vaik tiiän et ei aina voi koheltaa.
Elän niin et opin joka päivä jotain uutta,
ja ehkä tulevaisuudes säki opit jotain multa.